tautinen

Nyt myrkyn lykkäs taudin muodossa. Kauhea flunssa tuli yhtäkkiä maanantaina töissä. Ilta menikin petissä ja koko eilinen myös. Kuumetta, vilua ja hikeä, kurkkukipua, päänsärkyä, hirveä nuha, siinä tärkeimmät oireet. Illalla meinasin pyörtyä lääkkenhakureissulla olkkarin lattialle. Nyt on jo vähän parempi olo. Eilisen syömättömyyden jälkeen on jo vähän ruokaa uponnut, enkä ole nukkunut koko päivää, tai edes päikkäreitä (vielä). Huomisen olen vielä sairaslomalla ja perjantaiksi menen töihin. Se onkin viimeinen duunipäivä tänä vuonna ja seuraava häämöttää joskus helmikuussa!

Eilen näin unia, että oltiin jo Thaimaassa. Kaikki on matkaa varten valmiina, paitsi laukut on pakkaamatta, eikä siinä hommassa kauan mene. Ollaan sen verran opittu, että paljon mitään ei kannata mukaan ottaa. Parit vaihtopaidat ja alusvaatteet, hammasharja ja rahaa. Tuolla ei lämpimiä vaatteita tarvita ja kaupasta saa kaikkea. Nyt enää huolestuttaa Suomessa vallitseva sää arveluttavine pakkasineen ja lumimyräköineen ja se, että tuleeko Jyrki vuorostaan kipeeksi juuri sopivasti lähtöön. Voi luoja, jos eilen olisi pitänyt sairaana istua autossa tai lentokoneessa tuntitolkulla....

Joulu meni mukavasti ja nopeasti. Pakkasta piisasi. Joensuusta lähtiessä mittari näytti -31. Kissat kävivät ensimmäistä kertaa mummolassa Lehtorannantiellä ja sopeutuivat mallikelpoisesti myös kerrostaloelämään. Joulukuusi poltettiin Tapaninpäivänä. Tämä vuosi on mennyt taas kerran nopeasti. Uutta kehiin ja toivotaan siitä kaikille oikein hyvää ja antoisaa vuotta!

Joulupuuhat susirajalla

Joka kerta pitää päästä koristelaatikkoon makailemaan...

Vilipoika joulutunnelmissa..

Tän vuotinen kuusi on kaunis, mutta haisee ihan koivuvastalta jostain syystä.

Lari tässä tonttuilee kuusenkoristelun lomassa....

Tänään jo raahattiin kuusi sisään. Jyrki oli maanomistajan, eli työkaverinsa Sepon luvalla ottanut kuusen Kuusamosta. Seppo sai myös kuusen maanomistajan, Jyrkin, luvalla. Vissiin omistavat kaivosyhtiön keskenään. Mutta nätti on kuusi, vaan ei haise kuuselle, vaan koivulle. Outo juttu. Onkohan sama homma, kuin jonain vuonna, kun kuuset haisivat ja tiputtivat neulaset kertarysäyksellä. No, kerkeehän tässä vaikka uudenkin kuusen hommata vielä ennen joulua.

Pakkasta on piisannut enemmän kuin tarpeeksi taas. Kauhistuttaa öljyn kulutus. Litrahinta taisi olla viime viikolla 91 senttiä. Pyörre käy öljysäiliössä....

Minua pitää pinnalla se, että kohta ei palele kuukauteen!

Aamukampa

Jyrki jo laskee päiviä lähtöön....onkohan niitä nyt jäljellä 43. Kieltämättä aika on rientänyt vinhaa vauhtia ja kohta pitää ruveta hoitelemaan viimehetken juttuja. Kansainvälinen ajokortti pitää tilata autoliitosta, maksaa loput talon vuokrasta ja vaihtaa vähän valuuttaa. Thaimaassa on käytössä baht. Nyt taitaa euro olla noin 44 bahtia.

Meillä on muuten huomenna 19-vuotis hääpäivä ja sitä seuraavana päivänä Ida täyttää 20 vuotta! Pitäisköhän käydä vaikka ravintolassa syömässä juhlapäivän kunniaksi. Jyrki on yleensä ostanut ruusuja sen verran, kuin on vuosia, mutta sillä rahalla taitais jo päästä syömään. Varsinkin, kun en ole mikään kauhea ruusufani.

Jatkan tätä ruokateemaa taas. Tein nykyistä herkkusalaattiamme, eli mukaeltua ohjeesta, mikä oli kesällä Pirkassa. Mimmu oli tehnyt tätä mökillä ja mehän oltiin myytyjä heti. Tää on hyvin yksinkertaistettu versio:

Pari pakettia pekonia

kukkakaali

sipuli

valkosipulimajoneesia

Pilko pekoni ja paistele pannulla. Valuta talouspaperin päällä. Silppua sipuli ja kaali. Yhdistele aineet kulhossa ja laittele sekaan majoneesia sopivasti, että sitä on, mutta ei liikaa. Mausteita ei välttämättä tartte, mutta maun mukaan tietysti voi laittaa. Tämä on hyvä lisäkkeenä tai ihan yksistään.

Maailman ihmeitä

Katson tässä samalla travel channelin ohjelmaa Argentiinasta. Buenos Airesissa on kuulemma enemmän psykoanalyytikkoja, kuin missään muualla. Samaten, oliko se nyt joka kolmas on turvautunut plastiikkakirurgiaan. Jotenkin tuntuu, että mihin sielläkin ollaan oikein menossa? Ei kuulosta ihan terveeltä. Psyykettä pitää parantaa ulkoisesti ja sisäisesti. Ja rikkaat ottavat kuulemma psykoanalyytikkonsa lomalle mukaan! No, huh huh! Vaikka mistä sitä tietää, miten fiksu ja ihana minustakin tulisi, jos naamaa vähän parannettaisiin, tissejä nostettaisiin ja analyytikko laittaisi päähäni järkeä.

Olen taas saanut hyvän salifiiliksen päälle viime viikon löysäilyn jälkeen. Lauantaina käytiin ja tänään tuli tehtyä oikein kunnon hikitreeni ja lisäksi ahnehdin kotona vähän lisää vatsalihaksia. Ruokavalio on vähitellen muotoutunut varmaan ns. hyväkarppiin suuntaan. Olen nimittäin alkanut syödä leipää, siis ruisleipää. Jotenkin se on vaan niin helppo aamupala, kun aina ei jaksa niitä muniakaan syödä. Riisiä en ole syönyt ollenkaan huhtikuun jälkeen ja ihan ykköskertoja pastaa tai perunaakaan. Joskus on pakko tehdä esim. katkarapucanneloneja, koska ne on vaan niin hyviä. Viime aikoina on ollut myös mukavaa kuulla, että ihmisetkin ovat huomanneet muutoksen, eli läskin lähtemisen. Ja voi hyvänen aika noita Buoenos Airesilaisia... illalinen ei ala ennen kymmentä! Mä jäisin ilman ruokaa siellä, kun nukkuma-aikaan vasta syövät. Baaritkin aukeaa vasta kahdelta ja ovat auki aamuun. Liian extreme paikka siis!

Lunta on satanut ja talven tuntua on turhankin paljon. Luojan kiitos, meillä on tiedossa kuukauden irtiotto talvesta! En tiedä, miten muuten jaksaisin...no, pakkohan se olis. Ei näitä reissuja joka vuosi voi tehdä.

Boooring...

Syksyllä on pimeää ja vettä tihuuttaa, nukuttaa aina vaan ja on ihan tylsää. Telkkaria on tullut tollotettua kiitettävästi. Olen koukuttunut Emmerdaleen, Neljän tähden illallisiin ja Tanssii tähtien kanssa vielä. Kohta alkaa Täydelliset naisetkin. En taida muuta ehtiä, kun sohvalla hautua viltin alla ja samalla nautiskella jäätelöä....

Matka alkaa mukavasti lähestyä ja lapsukaisetkin ovat sen noteeranneet. Liekö hieman jännittää keskenään jääminen, vai tuo kohtalaisen pitkä aika erossa? Minä olen kyllästymiseen asti surffannut Thaimaa-aiheisilla sivuilla ja lainannut kirjoja kirjastosta. Jonkun sortin käsitys pitäisi siis olla maasta. Bangkokissa on tuhottomasti nähtävää, eikä kai pidä liikoja ahnehtia. Kuumuus ja suurkaupunki muutenkin saattaa viedä mehut. Muistettakoon, että ollaan lomalla ja nollataan päämme toivottavasti yhtä tehokkaasti kuin taannoin Intiassa. Mutta ennen tätä on vielä joulukin vietettävänä! Ei kun jouluostoksille.

Vaivaisakka

Taas tämä, en sano rumasti, typerä selkä on reistaillut. Ei ollut Pilates minua varten! Siitähän se visiinkin suutahti ja jouduin viikon sairaslomalle. Se on jo lusittu ja sen jälkeen flunssakin sairastettu. On se niin, ettei urheilija tervettä päivää näe. Puolileikilläni sanoinkin jo Jyrkille, että pitäisköhän heittäytyä taas sohvaperunaksi, niin loppuis tää sairastelu. Töissä vähän hirvittää, miten käy, kun osastolla makaa n. 177 kiloa painava mies (joskus mitattu, voi olla enemmänkin). Eihän semmoista massaa kovin helpolla kahden vaivaisen naisen (selkävaivainen ja reumaatikko) voimin liikutella esim. yövuorossa. Särkypilleriä pitää jokatapauksessa vieläkin ottaa.

Me ollaan varustauduttu talveen hyvissä ajoin. Kaikki puutarhakalusteet on raivattu varastoon jo pari viikkoa sitten. Talvi tulkoon milloin tahansa! Paitsi, sitten alkaa se lumenluonti.

Yövuoroharrasteena olen luppoaikoina katsellut ruokareseptejä ja kekkasin yhdestä lehdestä jauhottoman juustokakun ohjeen. Sitä täytyy kokeilla, mutta sitä ennen pitää ostaa irtopohjavuoka, koska sellaista emme omista. Laitan ohjeen tänne, jos tulee hyvää. Välillä kun tekee mieli herkutellakkin (vaikka syönkin jätskiä joka päivä). Yksi päivä tein ihanaa katkarapuwokkia ja laitan ohjeen ylös, että itsekkin voin sen jostain luntata, kun en kuitenkaan muista mitä laitoin:
-thaiwok-vihanneksia (pakaste)
- Katkarapuja
Pannulle öljyä ja punaista currytahnaa noin 2 ruokalusikallista. Perään kasvikset. Mangochutneytä myös pari ruokalusikallista, loraus worchesterkastiketta ja savunmakuista barbegue-kastiketta, ripaus savunmakuista sormisuolaa ja kypsennetään vihannekset. Lopuksi lisätään katkikset ja nopeasti kiehautetaan. Maistui taas kaikille...jopa nirppanokat söi kasviksetkin.

Syksy tulee

Käppäilin äsken kotiin pilateksesta ja meinasin jäätyä! Sormet meni valkoisiksi kuin talvella. Lämpöä on silti 16 astetta. Tietysti parikymmentä astetta vähemmän kuin joinain tämän kesän päivinä, mutta on se, jos pitää paleltumavammat saada näissä astelukemissa...voisinko saada muuttoavustusta Kelalta, jos muuttaisin jonnekkin lämpimään maahan?

Pilates oli mielenkiintoisen tuntuista ja vähän vaikeaakin, ainakin näin aluksi. Pitää muistaa vartalosta neljä tukipistettä ja hengittää ja tehdä liikettä samalla, niin aika sekaisin meni välillä. Uskoisin, että homman oppii harjoittelemalla. Eilen kävin venyttelytunnilla ja olipa ihanaa! Päänsärkykin lähti ja se nariseva jäykkyyden tunne koko kehosta. Varasin jo ensi sunnuntaille taas venyttelytunnin ja sitten on pilatesta ja suunnittelemme ohjaajan kanssa uutta kuntosaliohjelmaakin. Jossain välissä pitäisi käydä salillakin. Ihan kivasti on lähtenyt liikkuminen käyntiin. Halleluja, kun on tuo Kaisla tuossa vieressä! Muuten ei tulis kyllä käytyä missään.

Kesä meni helposti ja mukavasti herkutellen kaikkea grilliruokaa, eikä paino ole lisääntynyt yhtään. Valion vaniljajäätelöäkin olen mussuttanut joka päivä. Päinvastoin vaatteet alkaa vähän lököttää päällä. Bikinitkin on ihan isot.

Piha on ihan järkyttävän näköinen. Nurmikko on palanut melkein kokonaan, eikä sitä ole tarvinnut pahemmin leikellä. Kukat on kuolleet ja nahistuneet. Ainoa toivoni on auringonkukkaviljelmäni, mutta liekö sekään ehtii kukkia ennen yöpakkasia. Että semmoista tuhoa tämä hellekesä teki, vaan eipä haittaa. Ei ollut niitä rikkaruohojakaan niin kauheasti.

Rallia ja ilotulitusta

Olipas meillä mukava viikonloppu! Perjantaina ajeltiin Jyväskylään. Matkalla riitti ihmettelemistä Asta-myrskyn tuhoissa. Puita oli kaatunut melkoiset määrät. Jari-Pekan jälkeen alkoi olla porukkaa päivystämässä tien varrella. Mukana penkit ja Suomen liput ja hirveä huitominen siellä kävi. Nähtiinköhän me kolme ralliautoakin. Ittestä tuntuu kyllä hieman oudolle tommonen ralli-innostus. Tätä innostusta sitten riitti seuraavaksikin päiväksi (ja yöksi). Jyväskylä muistutti jotain vilkasta turistikohdetta enemmän, kuin sitä tavallista Jyväskylää. Mehän oltiin suorastaan aitiopaikalla seuraamassa tohinoita isän ja äidin luona. Lauantai-iltana aloin olla jo ihan täynnä sitä helikopteripörräystä. Niitä jaksoi lennellä aamusta iltaan tauotta ja laskeutumispaikka näkyi ikkunasta. Järvellä pörräsi lisäksi joku f1-vene tms. Semmoiseen kyytiin mua ei sais. Se kun ulvahti ja lähti, niin kyydissä jos olis, niin infarktihan siitä tulisi varmaan. Sitten viihdyttävin juttu olikin koko jutussa suurin suomessa järkätty ilotulitus. Tyypit olivat rakennelleet sitä vuoden. Tulitus kesti puoli tuntia ja oli ihan mahtava! Päivällä seurattiin sen valmistelua järvellä. Hinasivat ison lautan ja sitten pienempiä ja puuhailivat siellä jotain. Lopputulos oli upea. Ihan kuin ne tulitteet olisivat nousseet järven pohjasta... Koko Jyväskylä päätti tulla katsomaan sitä ja Lehtorannantie oli varsinainen ruuhkasumppu. Lopuilleen autoja parkkeerattiin jalkakäytäville ja toisten parkkipaikoille ja pihoihin. Aika villi meno!

Sunnuntaina lähdettiin ajelemaan kummipoika Teron rippijuhliin Pihtiputaalle. Juhliin piti ostaa kengät edellispäivänä ja löysin lisäksi kivan mekon syksyksi. Olenkin monta vuotta halunnut mekkoa ja nyt sitten löysin just semmoisen, mitä ajattelin. Juhlat olivat...no, rippijuhlat. Kauhean kauan meni taas kirkonmenoissa ja sitten syötiin ja juotiin kakkukahveja ja lähdettiin pois.

Lusmuilun loppu

Nyt saa riittää, tämä lusmuilu ja velttoilu! Tänään aion mennä salille. Huh, taisi hurahtaa ainakin neljä viikkoa lintsaillessa. Aina sitä jonkun tekosyyn keksii: kuumuus, väsytys, huomenna sitt jne.

Eilen oltiin aika ahkeria ja siivoiltiin varastoa, kaappia ja nurtsiakin tuli ajettua. Myrkyttelin lisäksi orapihlajaa. Se pirulainen haluaa ruveta kasvamaan myös siellä täällä keskellä pihaa. Ärsyttävä kasvi.

Lämmintä piisaa

Kyllä nyt lämmintä on riittänyt. Aamulla mittari oli jo yli kahdessakympissä ja nyt iltapäivällä Kuhasalon mittari näyttää 29,1 astetta. Ihmiset suhtautuvat hauskan ristiriitaisesti tähän helleylellisyyteen. Joku maukuu, että loppuis jo ja muut on onnessaan. Minä ainakin olen jälkimmäisiä. Ei ole sormet jäässä, paitsi tietysti Prisman tai Sittarin kylmähyllyjen läheisyydessä, eikä tartte leivinuunia lämmitellä. Töistä pääsee nopeasti pois, kun pukukopilla ei tuhraannu välihousujen ja villasukkien ym. tamineiden pukemiseen aikaa. Kasvit vaan meinaavat hyytyä, kun eivät raukat saa vettä. Kissatkaan eivät kauan jaksa ulkona olla. Eilenkin viihtyivät sitten illalla myöhempään, kun kissavankila jää varjoon.

Tänään en ole jaksanut oikein kunnolla töitä tehdä, vaan olen lusmuillut parhaani mukaan ja tappanut aikaa palkallisesti. Täällähän se on helppoa, omassa huoneessa. Pitäisi tehdä perehdytysohjeita ja työvuorolistaa ym. supertyperää.

Teinilauma viettää lomapäiviä pois kotoa. Vilma ja Lari Jyväskylässä ja Ida on ollut Helsingissä. Outo päivä oli kahdestaan olla eilen. Raahattiin sitten sohvia ympäri taloa ja yksi ulos talosta, kun ei muutakaan keksitty. Oltiin vähällä juuttua portaisiin toisen sohvan kanssa ja toisestakin piti irrottaa jalat ja käyttää lievää julmempaa väkivaltaa, että saatiin se ulos. Miten kummassa ne on kuljetettu joskus sisälle? Hiki virtasi multakin enemmän kuin tavallisessa saunassa. Kaikkeen sitä hullu alkaa. Sitä paitsi se retrosohva olkkarissa on aika naurettavan näköinen, mutta en nyt tiedä jaksanko välittää.

Triopsi

Tässä meidän triopsi nimeltään Tarmo. Hän on tarmokas veikko, jolla puuhaa riittää pikkuruisessa akvaariossaan. Tässä kuvassa hän popsii kukkakaalia (kaali toisella puolella, tää on selkäpuoli). Tyypillä on kolme silmää ja se kasvaa kaikkia sääntöjä vastaan hanavedessä. Hauska seurattava!

Säätämistä

Ei mene aina putkeen, ei. Taidan tulla vanhaksi, vai mikä on vikana, kun ei enää näytä onnistuvan noin vain suit sait mun ideat. Kaupassa pyöritään tuntikaupalla tapettihyllyllä ja lopulta tulee valituksi ihan väärät tapetit. Olisi taas pitänyt uskoa vanhaa hyvää konstia ja ottaa ne ekat, jotka kävi silmään, sillä ne pitää vielä käydä ostamassa ja liimata niiden paskanruskeiden päälle. Koetin vielä muuta tuunausta parantaakseni lopputulosta ja ostettiin tänään päiväpeitto. Sekin oli hieman ihmeellisen värinen, mutta ei todellakaan parantanut vaikutelmaa, eikä auttanut muu, kun lähteä sitä vaihtamaan. Jyrki onneton oli tietysti heittänyt kuitin roskiin, mutta ystävällinen kaupantäti etsi sen heidän tiedostoistaan ja saimme vaihtaa rätin toiseksi 45€ kalliimmaksi tuotteeksi. Se on ainakin upean värinen, mutta ei sekään sitä tosiasiaa peitä, että seinä ei ole. Nyt odotan innolla sermiä, kun se näytti niiiiin ihanalta siinä Elloksen kuvastossa. Painaakin 49kg. Kun ei kaatus meidän päälle joku yö... Niin ja onhan vielä se tapetointi...

Säät hellii ja laiskoteltiin niin, että käytiin Deli Chinassa syömässä herkkuruokaa. Siellä on niin hyvät annokset, että riisi on aivan turhuutta. Hyvää oli ja täyteen tuli. Ida on ollut Vaarin kanssa praasniekassa (mitenlie kirjoitetaan) hornan kuusessa ja on tänään tulossa kotiin. Ensi viikolla porukka hajoaa, osa lähtee töihin, osa Jyväskylään ja yksi Helsinkiin. Outoa ajatella töihinmenoa!!

Lomahommat

No, tämän loman teema on ollut remontointi ja maalaus. Ensin maalattiin nukkuma-aitta "Vilpola" mökillä ja sitten siirryttiin päivittämään Mummon ja Papan uutta asuntoa asumiskuntoon. Luultiin pääsevämme helpommalla, eli n. muutamalla tapettisuikaleella, mutta tarkempi syynäys paljasti, että maalipensselillä pääsee helpommalla. Asunnosta ei oltu kovin hyvää huolta pidetty ja likaa löytyi niin, että pari ihmistä pesi sitä pari päivää + minä ja Jyrki maalattiin lähes koko asunto ja tapetoitiin yksi seinä per huone. Lisäksi tuli pientä säätöä lamppujen, telkkareiden, digiboksin ja verhotankojen asennuksien kanssa. Pakko on ihmetellä, miten jotkut kehtaa jättää asunnon siihen kuntoon muuttaessaan. Jääkaappikin haisi sata vuotta vanhoille silakoille! Onneksi sitten itse hakivat haisevan jääkaappinsa ja äiti osti ittelleen kaikki ihan uudet kodinkoneet!

Tottakai tästä sitten seurasi pieni innostus uudistaa omaakin kämppää. Nyt on ostettu jotain ihmeellisen väristä tapettia ja tilattu Ellokselta sohvanpäällinen ja sermi, josta tulee sängynpääty. Maalasin eilen lisäksi yhden tuolin, joka tuotiin Vellamonkadulta (vanha, vanha tuoli) mustaksi ja siitä innostuneena sudin vielä yhden puutarhapenkinkin samalla maalilla.

Laitan tähän muutaman valokuvan muistoksi kivasta kesälomasta:

Lomailuu

Siis nyt tuntuu kesältä, ihan oikeasti. Helleraja paukkuu ja kotipihassa on pientä puuhailua ja sitten löhöilyä. Ihanaa! Mansikkapirtelö maistuu ja grilliherkut. Väsättiin tuijille uusi kuorikepohja ja muotoiltiin punaisella kuorikkeella kuvioita vielä. Tosi taiteellista! No, tyylipisteistä viis...onpahan omaperäistä. Enimmät rikkaruohotkin on kitketty ja nurtsi ajettu, sekä trimmeriä käytetty, joten voisi sanoa, että meidänkin piha alkaa olla ihan "normaali-ihmisten pihan" näköinen. Eikä siis mikään slummihärötys.

Me saatiin äidiltä ja isältä myös (kaiken muun lisäksi) painepesuri. Sillä on ollut jo kovasti käyttöä. Eilen pestiin matot ja tänään Jyrki vetäisi grillin puhtaaksi. Eli, toisaalta on kivaa puuhastella välillä jotakin, että taas jaksaa löhöillä....

Huomenna lähdetään taas Jyväskylään ja tiedossa on mukavaa puhaa, eli tapetointia yms. Loppulomalle ei ole suunnitelmia, mutta eiköhän tuota jotain keksitä.

Päässä pyörii..

Yllätys, yllätys päässä pyörii kaiken maailman remppa ym. jutut. Tällä kertaa ei kuitenkaan omat, vaan äidin ja iskän uuden kämpän. Mä kun olen tämmöinen noihin hommiin hurahtanut, niin minkäs sille voi. Olen surffaillut netissä ja katsastellut erinäköisiä keittiön ovien värejä ja kahvamalleja ja lukenut eri firmojen arvosteluja...mikä suo...

Sitten kuvittelen mielessäni tapetteja yhteen ja toiseenkin seinään, maalia kolmanteen ja mietin vielä, mitkähän taulut sopii mihin ja miten huonekalut mallataan. Toivottavasti ymmärtävät potkaista pihalle, jos alan liikaa innostua, sillä kotihan on heidän, eikä minun! Mutta kun nyt satun vaan nauttimaan niin tuollaisesta puuhasta.

Vaikka tietynlainen haikeus onkin mielessä, kun lapsuuden koti on myyty, olen silti enemmän iloinen ja innostunut vanhempieni puolesta. Heille löytyi niin kiva asunto upealta paikalta, keskeltä kaupunkia, järven rannalta = jokaisen suomalaisen unelma. Lisäksi tämä hommeli tuo mielenkiintoa ja säpinää myös omaan elämään kaikkine muuttotouhuhässäköineen. Ei taida tulla tylsää kesälomaa, onneksi. Saisi säät lämmetä vähitellen. Kyllästyttää ainainen palelu ja hanskojen pitäminen kesäkuussa.

Salille!

Kävin OMT:ssä ja sain ohjeita salihommiin. Mulla on treffit omaohjaaja Marjan kanssa ja kerroin hänelle, mitä ohjeita tuli. Nyt on saliohjelma ihan erilainen kuin ennen. Teen kaikki liikkeet seisaallaan ja parissakin liikkeessä käytän jumppapalloa. Meillä on kotonakin pallo, jonka kaivoin esiin ja olen vähän sillä treenannut jo. Pallon päällä on muuten hyvä katsoa vaikka telkkaria. Saa selkä olla oikeassa asennossa. Saapa nyt nähdä, miltä treeni tuntuu, kun tänään illalla menen testaamaan. Marja kehui Jyrkiä ja sanoi, että onpa hän innostunut salilla käymään. Mitäs me urheilijat...!

Pakko aina sivuta tuota ruoka-aihettakin. Tänään esivalmistelin meille herkkuja grillausta varten. Laitoin broilerin minuuttipihvien väliin creme bonjour valkosipulia ja käärin ne rullalle pekonisukaleiden avulla. Kiinnitys hammastikuilla. Lisäksi grilliin tuoretta ananasta. Ananas menee vähän karppihommien ohi, mutta olen päättänyt, että en jätä hedelmiä, enkä mitään vihannesjuttuja sen takia, että niissä on hiilareita enemmän, kuin jossain muussa. Tosin banaania ehkä en viitti ihan äkkiä syödä. No, ananaksessa on per 100g hiilareita 11,2 ja banskussa 18,3. Vertaus tomaattiin 3,5, joka on myös hiilihydraattinen verrattuna joihinkin muihin. Tomaatteja syön monta päivässä.

Paluu arkeen

Olen ollut kolme vuoroa töissä ja jo tympii. Jotenkin tunnelma on siellä aika kireällä, porukka väsynyttä ja kettuuntunutta. Eipä ole kovin mieltä ylentävää. Mutta muuten tuntuu, että alkaa taas normaali elämä sujua. Selkä on aika hyvässä kunnossa (paino sanalla aika), joten pääsen huomenna ekaa kertaa pitkästä aikaa salille. Mulla on ohjaustunti ja katsotaan, millaisen ohjelman Marja nyt tekee. Pitää olla varmaan aika tarkkana, että hommelit sopii selälle. Tosi kiva on pitkästä aikaa päästä taas salille! Ajattelin, että syvien lihasten harjoittaminen olisi tarpeen myös, joten harkitsen pilateksen kokeilua. Siinä saa kuulemma oikean ryhdin, jota minä tosiaan tarvitsen. Uuden lantion asennon harjoittelu ei ole helppoa.

Vastoinkäymisetkin jatkuu. Näihin kohta tottuu....astianpesukone vuotaa ja jouduimme ostamaan uuden (tilattiin hobby hallista, kun sieltä saa osamaksulla) ja Jyrki maksoi auton huollon, vähän yli 700€. Hohheliheijjaa, kylläpäs tota rahaa menee. Lomalla kökitään takuuvarmasti kotona, kun ei ole rahaa lähteä yhtään mihinkään. Oih, ja mun fysioterapiatkin on vielä maksamatta! Ei ole köyhän elämä herkkua, ei.

Karppaushommeli jatkuu loman jälkeen entiseen malliin. Testasin huvikseen yövuorossa tikulla, olenko ketoosissa ja siltähän tuo vahvasti näyttää. Paino on just siinä 64kg, mistä en ikinä ole vuosiin päässyt alemmas, joten saapa nähdä jäänkö siihen. Kyllä olen siihenkin tyytyväinen, mutta tulee vähän himo puottaa vielä vähän. Voipi olla, että kun pääsen aloittamaan salilla käymisen, paino lähteekin putoamaan. Koko karppausaikana en siellä ole käynyt, sattuneesta syystä. Yövuorot jaksoin tosi hyvin. Tänä aamuna Lari ihmetteli, että olinko tosiaan valvonut koko yön, kun näytin muka niin pirteältä. Ja niin olinkin. Söin puolenyön aikaan ja sitten viideltä tonnikalasalaattia. Heräsin ilman päänsärkyä ja pahaa oloa, mikä on ihana asia. Tuntuu vaan, että aina on kaikki vihannekset lopussa, vaikka niitä kantaa selkä vääränä kaupasta.

Cinque Terre

Reissu on tehty ja tässäpä juttua ja kuvatunnelmia matkan varrelta:

Lähdimme siis 3.5. köröttelemään Helsinkiä kohti, tarkoituksenamme yöpyä Pilottihotellissa lentokentän läheisyydessä, koska lentomme lähtö oli seuraavan päivänä jo 6.55. Matka meni sinänsä hyvin, mutta pikku kommelluksiakin sattui. Elinan auton tuulilasissa rupesi seilaamaan halkeama, mikä käytiin "porauttamassa" lasiliikkeessä Mikkelissä. Eksyiltiin näin maalaisittain valtavassa Jumbo-kauppakeskuksessa vielä. Että olikin vaikea kauppa. Ei meinattu löytää Prismaa eikä Citymarkettia. Piti ostaman lamppua autoon, kun sen vilkkukin alkoi hulluna tikittää, eikä toiminut.

Lennot Genovaan sujuivat hyvin, vaikka pelkäsimme lyhyttä vaihtoa Münchenissä. Kerkesimme jopa käväistä vessassa ennen lennolle lähtöä! Potkurikoneella putkutettiin viimeinen osuus. Turbulenssiä oli kiitettävästi. Cenovassa surffailimme "Volabussilla" Brignolen asemalle. Matka oli lyhyt, mutta kesti kauan, kauan. Liikenne vaikutti kaoottiselta ja ruuhkaa oli riittämiin. Suuressa kaupungissa (n. 600 000 asukasta) oli vain vähän liikennevaloja ja kaikilla oli minä ensin-asenne. Ostimme junaliput Riomaggioreen ja pienen hakemisen jälkeen hoksasimme, mistä juna lähtee. Puolet matkasta epäröimme kyllä, ollaanko edes oikeassa junassa. Mitään kuulutuksia ei ollut, vaan piti katsella silmä kovana ikkunasta, mikähän asema onkaan kyseessä. Maisemat antoivat arvata, että suunta on oikea. Meri vilahteli tuon tuosta ja vuoristoisia kyliä ja kaupunkeja oli tiuhaan. Nälkäisinä ja väsyneinä saavuimme päämääräämme Riomaggioren kylään. Vuokraemäntämme oli meitä vastassa ja viimeisillä voimillamme raahauduttiin hänen perässään ylämäkeä ja korkeita rappusia ja käytäviä pitkin asuntoomme. "Pamsu" Pamela ei oikein puhunut enkkua, joten solkkasimme jotenkin muodollisuudet läpi ja lähdimme iltapalan ostoon. Kaupat kylällä ja näyttipä olevan muuallakin isommissakin paikoissa olivat pikkuliikkeitä, joissa oli vanhanaikainen liha/juusto/ym. tiski ja vihanneksia ulkona ja sisällä. Niissä myytiin vähän kaikkea. Meille tuli pari kauppaa vakiopaikoiksi, kun niistä sai hyviä vihanneksia, juustoja ja halpaa viiniä ja foccaziaa!

Tässä kotikyläämme Riomaggiorea párvekkeeltamme kuvattuna päivällä ja yöllä. Kuvista näkyy, että satoi. Joka päivä tuli vettä jonkun verran, mutta emme antaneet sen tahtia haitata. Ostimme sadetakit ja sitten taas baanalle. Välillä paistoikin ja silloin tuntuikin todella lämpimälle. Viimeisenä päivänä Genovassa oli mahtava aurinkoinen päivä. Multa paloi olkapäät ja Elina ruskettui.

Voi että, kylä on kaunis!

Luminous kitchen

Italian tyyli kuivattaa pyykit. Ei ne hyvin kuivuneet, koska satoi ja satoi...

Tämä kuva on Manarolasta, joka on viereinen kylä CT:ssä. Kävelimme sinne Via del amorea pitkin, eli joku rakkaudenpolkuhan se oli. Lukkoja ikuisen rakkauden merkiksi oli ripusteltu ja sydämmiä piirrelty joka paikkaan. Kaunis reitti, mutta tällä kertaa pilattu italialaisilla koululaisryhmillä, joista sitten lähtee ääntä enemmän, kuin tarvitsisi. Käytöstavat olivat selvästi opettamatta, myös italiassa, nuorisolle. Niin tämä installaatio on valaistu pimeällä. Taitaa olla joku golkatahommeli.

Tämä oli hassu ruuveista tehty jeesus.

Manarolaa edelleen. Patsas. Ilma oli sateinen. Kylä oli vähän siloitellumpi kuin omamme. Parvekkeen kaiteet koristeellisemmat, mutta löysimme tosi halpaa viiniä = 1,30€. Jopa ihan hyvää. Kasvillisuus oli mahtavaa. Siellä kasvoi villinä mm. kärsimyskukka, joka on niin kaunis ja mä sain tapettua sellaisen kotona alle viikossa pari vuotta sitten. Kalloja ja valtavia sellaisia kasvoi joka paikassa. Viihtyivät ilmesesti kosteissa paikoissa. Kestivät maljakossakin viikon. Sitruunapuut olivat täydessä hedelmässä tähän aikaan. Kävimme myös läheisissä kaupungeissa junalla, eli Levannossa ja La Speziassa.

Alue oli haastavaa maastoltaan. Portaita ja ylämäkeä riitti, eikä liikuntarajoitteiset siellä pärjänneet. Turistiporukka koostuikin koululaisryhmistä ja saksalaisista ja amerikkalaisista eläkeläisistä, jotka kulkivat urheilukamppeissa, repuissa ja kävelysauvat kainalossa. Kovakuntoisia tyyppejä (siis ne eläkeläiset) Mount Everest-lippikset päässä. Täällä ei biletysporukka viihdy, vaan ihmiset, jotka tykkää ulkoilla ja liikkua...haastavissa olosuhteissa. Niin kuin me, huippukondiksessa olevat muijat....

Tässä kuvassa huomattavan urheilullinen rouva on saavuttanut erään etapin vuorikiipeilyssä. Loppumatka vaihtui vaikean pusikkoisen maaston takia toiseksi, kuin suunniteltiin, mutta päivästä tuli tosi antoisa ja ehkä matkan mukavin. Koska polut kylien välillä olivat suljetut, paitsi se yksi meidän kylän ja Manarolan välillä, hakeuduimme tietysti vaihtoehtoisiin puuhiin. Meinasimme kiivetä jotain 650m korkealle ja päädytiin ehkä vielä korkeammalle, tai ainakin yhtä korkealle, mutta toiseen suuntaan ja toisia reittejä. Kiipesimme Volastran kylään ja sieltä vielä Groppoon. Ihailimme oliivilehtoja ja viiniviljelmiä ja samalla voi vaan ihmetellä, että miten ihmiset jaksaa niitä hoitaa. Kiivetä niitä korkeita rinteitä ja rappuja ja rappuja...

Tämän päivän jälkeen oli jalat aikalailla hyytelöä + pingottuneita lihaksia. Pohjelihas varsinkin oli melko pinkeänä. Ylöspäin meno rasitti selvästi verenkiertoelimistöä. Pulssi hakkasi kaulassa ja hiki tippui solkenaan. Hengästytti. Taukoja piti pitää. Alaspäin tullessa oli sata kertaa helpompaa. Ainoastaan pohkeissa ja jossain alajaloissa huudettiin armoa. Kiva oli hymyillä satunnaisille vastaantulijoille, jotka epätoivoisesti puuskuttelivat sinne ylämäkeen!

Lepäsimme kirkon pihalla ja seurasimme saksalaisen turistiryhmän asettumista retkelleen. Siinä laitettiin kirkon portaille eväät levälleen ja lisäksi skumpat ja viinipullot. Ei tulis suomessa kuuloonkaan. Kirkko kylässä oli hieno ja sisällä ne elokuvista tunnetut synnintunnustuskopit.

Volastran kirkko

Täällä voi tunnustaa synnit...

Äitienpäivänä retkemme suuntautui La Spezian kaupunkiin, mutta koska paikka oli aika tylsä, läksimme yhtäkkiä Pisaan junalla. Italiassa on toimiva junaverkko ja junalla matkustelu on halpaa. Esimerkiksi Genovasta Riomaggioreen kyyti maksoi Regionalejunalla alle 5 €. Matkaa visssiin 90 km. Torni oli vino ja turisteja paljon. Törmäsin vessassa Merja Mäkisalo-Ropposeen. Hän on tiimityöguru ja Joensuun kaupunginvaltuustossa toimiva sairaanhoitaja. Että sillein tämä maailma on pieni. Suomen sanaa ei kuultukkaan kuin ensimmäisen kerran Pisan asemalla.

Tässä yhtäkkiä kuva Genovasta ja jostain mistä lie merirosvolaivasta, mutta hieno oli.

Riomaggioren rantaa.

Kuvassa näkyy polku Manarolaan. Se Via del Amore.

Kaffetta keiteltiin tämmöisellä systeemillä. Onneksi Elinalla oli mukana Kirsi Pihan kirja "Medicien naapurissa", sillä siitä saatiin ohje, miten hökötyksellä kahvit keitetään. Alaosaan tulee vesi, keskiosassa ruuvattava suodatin, johon laitetaan kaffet ja veden kiehuttua se valmis kahvi nousee yläosaan. Pannusta riitti kaksi minikuppia, vissiin expressoa tms. Aika hyvääkin kahvia, sanoo teenjuoja. Teetähän ei meinannut löytyä ollenkaan. Tarjolla oli sitten kahta lajia, kamomillaa ja jotain tuntematonta. Taitavat italiaanot olla kahvikansaa. Ja ovatkin. Mutta tyystin erilaista kahvikansaa, kuin me suomalaiset.

Me köyhät syötiin oikeastaan aina kotona, Kaupasta sai ihania kasviksia ja vielä ihanampia aurinkokuivattuja tomaatteja ja oliiveja maustettuina eri tavoin, hyvää juustoa jne. Koostimme lautaset enimmäkseen vihanneksista ja aamulla kananmunaa, sekä joka aterialla foccaziaa, joka on litteää leipää, johon on laitettu päälle erilaisia täytteitä esim. suosikkiamme sipulia, tomaattia, mausteita, oliivia jne. Leipä oli aika suolaista ja sitä myytiin vähän joka kulmalla ja oli jopa ihan erillisiä foccazerioita. Karppaukset meni vähän pieleen reissulla, mutta ei oikeastaan kovin pahasti. Ainoastaan tämä leivänsyönti meni tietysti yli, mutta ei ostettu sipsejä, eikä muitakaan herkkuja. Mansikoilla ja kermavaahdolla herkuteltiin pari kertaa, sekä tuli juotua kaksi pientä oluttakin. Yhden jäätelönkin ostin, mutta se meni roskikseen parin lipaisun jälkeen. Luulisin, että liikunnan ja syömisen vertailu tuottaisi miinusmerkkisiä kaloreita ja ilmankos molemmat kiskottiin jatkuvasti päältä putoavia farkkuja. Kahdesti käytiin pettymässä ravintolassa. Molemmilla kerroilla oli ruoka ala-arvoista + lisäksi laskutettiin syömättömistä ja tilaamattomista leivistä törkyhinnat, joten.... parasta tehdä itse, niin tietää mitä saa.

Näkymä partsilta kadulle. Kalanmyyntiauto näkyy.

Tässä ensimmäinen kuva parvekkeeltamme merelle päin. Kämppä oli huippupaikalla kylän keskustassa ja meillä oli mahti-iso parveke, mutta harmi sentään, kun satoi ja satoi...

Parvekkeela kasvoi yrttejä, joita käytimme ruoassa, rosmariinia ja basilikaa. Kylässä oli myös kello, joka turhan innokkaasti ilmoitteli ajan kulua. Se pimputti ajan viisi ja kymmenen yli. Ärsytti hieman aamusin viiden aikaan, kun heräsi siihen ja taas kohta pimputti! Kylä oli aivan mahtavan pittoreski. Rakentamisessa oli käytetty enemmän mielikuvitusta kuin järkeä ja varmaan siksi jälki oli niin viehättävää säntillisen suomalaisen silmiin.

Kaiken kaikkiaan reissu oli tosi kiva, vaikka säät eivät olleet parhaat mahdolliset. Millään helleilmoilla ei olisi jaksanut vaellella läheskään sitä määrää, mitä nyt. Johan olisi kuolema korjannut ensimmäisessä ylämäessä. Asenne ratkaisee niin paljon! No, nythän ei sada ollenkaan niin paljon, kuin eilen!

Italiaan voisi mennä toisenkin kerran. Ihmetti kyllä, että italiaanot eivät oikeastaan puhu enkkua ollenkaan, vaan kommunikoiti on jotain elekielen, italian ja englannin sekoitusta. Vaan saatinpa tuosta selvä kuitenkin. Siellä oppisi varmaan nopeasti italian kielen, koska kielikylpy on mahdottoman hyvä. Opastekyltit olivat italiaksi joka paikassa, eikä enkkua näkynyt paljon missään. Vertauksena voisi käyttää vaikka Intiaa, jossa jokainen pieni lapsikin yritti vääntää englantia. Goalla kieli muistuttikin osaksi englantia. Siellähän puhutaan konkania, joka on yksi intian sadoista murteista. Seuraavan kerran voisi vilkaista Rooman ja sitten koluta taas jotain maaseutua, koska se on sitä jotain. Ei kaupungeissa jaksa kovin kauaa notkua. Kiitos Elina hyvästä matkaseurasta!

Wappua!

Meillä tämä juhlinta on viimevuosina mennyt alamäkeä reippaasti. Viime vuonna ei ollut serpentiinin pätkääkään, ei myöskään tänä vuonna. Ilmapalloja sen sijaan on ja niistä on kehitelty erinäisiä huvituksia mm. sähköistämällä niitä ja pitämällä päässä (Lari mm. tällä hetkellä). Saunassa juotiin kuoharit ja siinä on sitä juhlaa tarpeeksi.

Tänään värkättiin pizzaa karppipohjalla ja hyvää tuli. Täytteenä tonnikalaa, valkosipulimeetwustia, tomaattia, valkosipulia ja juustoa. Pohjan päällä oli tomaattimurskaa. Pohjan ohje löytyy karppi.infon sivuilla nimellä vyötärönmetsästäjän pizzapohja http://karppaus.info/resepti/resepti.php?id=83 . Innostuin myös katselemaan erinäisten ruoka-aineiden hiilari ym. pitoisuuksia http://www.fineli.fi/. Erittäin informatiivinen juttu! On tässä muutenkin oppinut lukemaan taas vaihteeksi tuoteselosteita. Aikoinaan Larin maitoproteiiniallergian aikoihin niitä tuli luettua ahkerasti, mutta onhan se välillä jäänyt. Jyrki on huolissaan, miten pärjää ensi viikolla uuden ruokavalion kanssa, kun en ole maisemissa. On tainut oppia jo valmiiseen parissa viikossa. Mulla kun on ollut tässä sairasloman aikaan aikaa miettiä mitä syödään...

Mua itteeni vähän huolestuttaa, mitä saan syödyksi reissussa. Tiedän, että Pilotti-hotellista saamme aamupalan evääksi (aikainen lähtö) ja siinä on sämpylä, banaani ja mehu. Sämpylän välistä voisin syödä täytteet ja siinä se sitten olisikin. Lentokone-eväitä en osaa etukäteen arvailla, kun en ole Lufthansalla ennen lennellyt, mutta veikkaan, että salaatin järsimiseksi menee. Perillä ei varmaan tule ongelmaa, kun voi itse ostaa kaupasta, mitä haluaa ja luulen, että Elinan kanssa ostellaan paljon vihanneksia, kananmunaa ja mä voin ostaa leikkeitä tms. ittelleni. Elina kun on kasvissyöjä. Ajattelin ostaa evääksi kuivalihaa, vaikka se maksaakin 100€ kilo...

Matka sen kun lähestyy, mutta varjoja paratiisiin tuo nuo niin tutut sadepilvet, joita sääennusteiden mukaan leijuu Cinque Terressä ensi viikolla.

Testailua

Pari tuntia heiluin piikkisten orapihlaja-aidan valtavien oksien ja oksasilppurin kanssa. Lari oli auttelemassa. Ihmeen vähän tuli haavoja tällä kertaa. Saa nyt nähdä, mitä selkä tästä sessiosta tuumaa. Pitää testata rajoja vähän. Yllättävän hyvin sitä oksian keräämistä maasta=kumartelua selkä kesti. Tuntuuhan se nyt vähän väsyneeltä, mutta ei ainakaan vielä kipeemmältä. Huomenna en tietysti pääse sängystä ylös....

Ruoka-aihetta taas pitää jatkaa. Tästä taitaakin tulla ruokablogi. Eilen tein munakasrullan jauhelihatäytteellä. Kappas vaan, sekin oli niin hyvää että olisi saanut olla toinen mokoma lisää. Teinkin vahingossa liian pienen munakkaan, mutta laitan tähän muistiin ohjeen, jotta muistaisin ensi kerralla.

varmaan ainakin 6 munaa (laitoin 4)

ehkä jotain 5dl maitoa tai kermaa

suolaa

laitoin vähän mantelijauhoa, ei varmaan ole pakollista laittaa mitään jauhoja

paistetaan pellillä uunissa 200 astetta, jotain 20min suunnilleen

täytteeseen;

sipuli ja valkosipulia pieneksi hakattuna ja pannulla kuullotettuna

400g jauhelihaa paistellaan

lisätään pussi fajitas mausteseosta

lisätään purkki creme bonjour valkosipuli tms.

Täytetään aivan kuin kääretorttu ja sen jälkeen ripotellaan päälle juustoraastetta ja laitetaan uuniin hetkeksi, että juustoraaste sulaa. Nautitaan raikkaan salaatin kera.

Tähän voi keksiä vaikka mitä täytteitä, maun mukaan. Mulle tuli mieleen, että ensi kerran kokeilen vaikka kinkkusuikale-paprika-sipuli-feta-creme bonjour-täytettä.....

Sei

Tuli hyvää:

vuokaan voitelu voimariinilla

sitten pätkä purjoa silputtuna

päälle seitifilepaketti (ilman pakkausta)

ripaus chiliä ja aromisuolaa

Päälle sekoitus:

Partista (turkkil. jugurtti) noin 2 dl

loraus kuohukermaa ohentamaan jugurttia

2 pss knorr dressing mix valkosipuli

Uuniin 200 astetta, oiskohan ollut ½ tuntia, ehkä, ja alensin lämpöä jossain vaiheessa vähän

Ai vitsi, kun oli hyvää. Lari varsinkin tykkäs ihan himona ja tein ruokaa liian vähän. Lapset söi keralla riisiä ja me thai-wok sekoitusta.

Juustoleipäset:

3 kananmunaa

1-2 tl leivinjauhetta

n. 80g mantelijauhetta

pari kourallista juustoraastetta (mieto tuli pizzajuustosta, vahvaa emmentalista)

valkosipulin kynsi pienittynä

mustapippuria

chiliä

ainekset sotketaan ja läntätään kasoiksi pellille. Uuni 200 ja kypsyvät äkkiä kullanruskeiksi. Nam! Kelpaa kokemuksesta ei-karpeillekkin hyvin. Eilen jouduttiin tekemään toinen satsi, kun lapset hyökkäsi kimppuun.

Herkkuja

Täytyy sanoa, että ruokapolitiikka on meillä heittänyt ihan häränpyllyä. Ennen meillä meni kauheasti ruokaa roskiin, nyt on tehokkaasti otettu käyttöön eilisen päivän jämät. Esimerkiksi eilen grillattiin kanaa ym. sitä jäi Jyrkille evääksi ja nyt väsäsin vielä siitä lopusta herkullisen salaatin: grillattuja kananpaloja, paistettua pekonisilppua, keitettyä kananmunaa, kaalia, tomaattia, kurkkua, kahta eriväristä paprikaa, fetaa, muutama oliivi, punasipulia. Siinä ne taisi olla, ainekset. kastikkeesti "partikseen" eli turkkilaiseen jugurttiin vähän kermaa ja kastikeainespussi Knorrilta (valkosipuli).

Ruokarytmi on muuttunut mulla ainakin ihan erilaiseksi. Tietysti tämä kotona notkuminen vaikuttaa siihen, että voi syödä, milloin on nälkä. Aamupalan söin noin yhdeksän aikaan (kaksi munaa, kolme kinkkuleikettä, tomaattia, kurkkua, paprikaa). Nälkä tuli seuraavan kerran vasta kolmen jälkeen ja silloin söin sitä salaattia. Sitten illalla iltapalaa, joten kolme ateriaa päivässä riittää vallan hyvin. Tiedä sitten, miten käy työelämässä. Iltapalaksi syödään juustoleipäsiä ja jotain vihantaa taas.

Joka tapauksessa hyvin on syöty koko ajan. Ennen harrastettin paljon lohkopottuja, lanttua, palsternakkaa, porkkanaa, sipulia jne. uunissa. Nyt syötiin viikonloppuna samaa, mutta ilman porkkanaa ja perunaa. Että lanttu on hyvää, vaikka raakana! Tämmöisiä ruokamietteitä tänään. Onhan tämä elämänmuutos ja vaatii hieman pohdintaa.

sairasta elämää

Aika pitkästyttävää tämä sairaan elämä. Sääkään ei suosi, eikä tee tosiaankaan mieli lähteä esim. ulkoilemaan. Kotona olisi mukava puuhailla kaikenlaista, mutta se kaikenlainen sisältää aina paljon selän taivuttamista epäedullisiin suuntiin. Mä voisin lähinnä puuhata kaikkea, missä voi olla tikkusuorassa. Tiesikka on mulla keittiön sivutasolla, niin voin seistä kirjoitellessani ja surffatessani. Koitan tässä samalla opetella oikeaa lantion asentoa. Se tuntuu niin väärältä, kuin olla ja voi. Pakaraparat on jännityksessä koko ajan, vaikka voihan se olla hyväksikin niille, mistä sen tietää.

Viikko takana karppielämää mulla. Kahtena aamuna olen herännyt päänsärkyyn, joka tuntuu samalta, kuin se päänsärky johon herään yövuoron jälkeen. Tulkitsen sen alhaisesta verensokerista johtuvaksi tai sitten hiilarikrapulaksi. Yövuoropäänsärkyyn on auttanut aamupalan syönti ennen nukkumaanmenoa ja ajattelin nyt syödä jotain just ennen nukkumaan menoa illalla. Toinen mahdollisuus on verenpaineen alhaisuus. Olen mittailut nyt aamulla paineet ja yläpaine onkin hikisesti satasenluokkaa. Syke sen sijaan on takonut ihan liikaa. ehkä siitä päänsärystä johtuen. Pitänee tarkkailla paineita, josko tarttis vähentää betasalpaajaa. Bonuksena on pudonnut noin 1,5 kg viikossa.

OMT:tä on kaksi kertaa takana. Aika mielenkiintoista puuhaa. Hoitajani Kari on kova setä juttelemaan ja olenkin saanut kovasti tietoa tules-asioista. Todellinen ammattilainen hän tuntuu olevan ja toivottavasti saa mut niillä vöillään ym. systeemeillä kuntoon. Pitäähän tässä itsekkin jotain tehdä. Harjoittelen tätä asentoa ja venytän arpeutuvaa hermoa.

Suomen lentokentät on avattu ja toiminta normalisoituu. Näyttää siltä, että päästään kuin päästäänkin Elinan kanssa Italiaan. Ihanaa!

Kulutus

Mä en kyllä ymmärrä, että miten voi 45-vuotiaalla olla ihan kuluneet nikamat? Eikö ihmistä ole tehty kestämään vähän pitempään, vai onko mussa joku vika, vai olenko tehnyt jotain perustavanlaatuisen väärin? Järkytyin eilen jonkin verran kun röntgentekstissä sanotaan että "voimakkaasti degeneroitunut"nikamaväli ja toinenkin sökönä, sekä jotain kulumanokkia. Ei se ihme ole, jos on selkäparkaani särkenyt yli kaksi kuukautta. Eilen ja tänään (ja on lukemattomia muitakin sellaisia päiviä) on ollut vaikeaa kovista särkylääkkeistä huolimatta. Ärsyttää, kun ei voi tehdä paljon mitään. Mulla pitäisi olla samanlaiset tarttumapihdit, kuin iskällä, niin saisin sukat lattialta nostettua. Töihin menen seuraavan kerran vasta melkein kuukauden päästä. Mitä ihmettä tän väliajan mahdan puuhailla?

Tänään grillattiin eka kertaa. Olipa pihvit hyviä ja varsinkin pekoniin käärityt tuorejuustotäytteiset herkkusienet. Vielä en ole kaivannut leipää ollenkaan, mikä on pienoinen ihme. Karppausruokavalio pitää mahan täyteläisen tuntuisena, eikä mutusteluhimoa ole tullut. Vähän tässä miettii, että miten esim. ravintolassa käy, mutta Ida kertoi, että kiinalaiset oikeasti syövät kastikkeen ensin erikseen ja sitten "jälkkäriksi" vähän riisiä. Eli lempiravintolassakin voi jatkossa käydä.

Naapurit haaveksivat meidän välisen orapihlaja-aidan hävittämisestä ja sen tilalle lauta-aidan rakentamisesta. Hoh, hoijjaa. Mulle ei kyllä käy (vielä ne ei tiedä sitä). Tykkään tosta kauheasta pehkoaidasta, koska se on kesällä niin loistava näkösuoja, että pihalla vois halutessaan kulkea vaikka alasti. En nyt sentään kulje, mutta antaahan se tietyn intimiteettisuojan ja illuusion ihan omasta rauhasta tässä pihalla. Myönnän, että sen leikkuu on aina hirvittävä savotta (enkä minä sitä leikkaa) ...mutta silti...

Nyt siis alkaa taistelu kuntoon pääsemiseksi. Italianmatkaan häämöttää, eikä Elina mua varmaan ala työntämään pyörätuolissa Cinque Terressä. On se maasto siellä ilmeisesti sellaista, että liikuntaesteiset ei pärjää. Pitää kai mennä sinne roikutushoitoon, OMT:hen vaimikäsenytolikaan.

Uudet tuulet

Eteinen on menneeen talven lumia, paitsi laskuja maksetaan edelleen. Koko höskä meni uusiksi pohjia myöten, joten meillä on nyt ihan uusi eteinen. Korkeutta on korkeimmalla kohdalla yli neljä metriä ja maalaaminen oli jonkin sortin haaste. Hieman pelkäsin, kun Jyrki keikkui erinäisillä korokevirityksillä maalipensselin kanssa. Hyvin kuitenkin sujui ja maalit on pinnassa, lakat lattiassa ja ikkunat pesty. Harvoin on niin likaisia ikkunoita sisäpuolella tavattu.

Kevät edistyy huimaa vauhtia. Lunta on enää kolatuissa penkoissa. Kohta päästään haravan varteen ja grillauspuuhia haikaillaan joka päivä.

Uutena "villityksenä" tuli elämään Karppaus, eli vähähiilihydraattinen ruokavalio. Äitihän tähän minut höyräytti ja helpostihan tuo siippakin tähän oli puhuttu. Geeniperimä uhkaa diabeteksellä ja ajattelin, että voihan tuota alkaa ehkäisemään vaikka etukäteen. Äidin kertoma (= vaikutus diabeteksen hoitoon) puhuu omaa kieltään tämän asian puolesta. Ensimmäinen päivä ilman hiilaleita takana (siis onhan niitä sentään vähän kuitenkin ) ja innostus on kova. Olen surffaillut netissä ja aiheesta löytyy tietoa pilvin pimein. Oudolta tuntui kuitenkin kaupassa, kun ostoslista oli aika erilainen, kuin ennen. Nyt oli kärryssä juustoa (täysrasvaista), lihaa, leikkeleitä....just näitä on viimeaikoina yritetty vähentää...

Saa nähdä, miten leivättömyys onnistuu? Toisaalta on niitä herkkuruokiakin...katkarapucannelonit, pastaa yms.

Italianmatka lähestyy ja matkakuume kohoaa. Taivaalla leijuu tulivuorentuhkaa ja ilmatila lähes koko euroopassa on suljettu. Toivottavasti tilanne normalisoituu toukokuun alkuun mennessä! Ihan outoa.

Talovaivoja

Kyllä täytyy sanoa, että ei työt lopu, kun omistaa vanhan omakotitalon. Katto on meidän talossa ollut koko ajan murheen kryyninä. Joka syksy toiveikkaana luullaan, että nyt on varmaan kunnossa, kunnes talvi tulee ja murskaa luulot pois.

Lämpövuotoa jossain kohtaa on ja lumi sulaa katolla ja jäätyy sitten. Jääpadon alla saattaa lilliä ihan vettä ja vesi löytää reittinsä sitten sisäpuolelle, kun ei muualle pääse. Tarkastettiin eilen ullakon tilanne ja jäätähän siellä näkyi. Purettiin eteisen kattoa ja sieltä paljastui märkiä sanomalehtiä ja jäätyneitä lehtiä, matikankirja joltain alakouluseminaarien ajoilta, viinapulloja, purua jne. Remonttia siis pukkaa, taas kerran. Ei siis riittänyt yläpohjan eristäminen puhallusvillalla, eikä yläkerran sisäkattojen lisäeristys.

Ärsyttääääää!

Uusi vuosi, uudet sukat

Ihan omatehmät ja keksimät kuviot. Nämä sukat kelpasi jopa Vilmalle!!