Testailua

Pari tuntia heiluin piikkisten orapihlaja-aidan valtavien oksien ja oksasilppurin kanssa. Lari oli auttelemassa. Ihmeen vähän tuli haavoja tällä kertaa. Saa nyt nähdä, mitä selkä tästä sessiosta tuumaa. Pitää testata rajoja vähän. Yllättävän hyvin sitä oksian keräämistä maasta=kumartelua selkä kesti. Tuntuuhan se nyt vähän väsyneeltä, mutta ei ainakaan vielä kipeemmältä. Huomenna en tietysti pääse sängystä ylös....

Ruoka-aihetta taas pitää jatkaa. Tästä taitaakin tulla ruokablogi. Eilen tein munakasrullan jauhelihatäytteellä. Kappas vaan, sekin oli niin hyvää että olisi saanut olla toinen mokoma lisää. Teinkin vahingossa liian pienen munakkaan, mutta laitan tähän muistiin ohjeen, jotta muistaisin ensi kerralla.

varmaan ainakin 6 munaa (laitoin 4)

ehkä jotain 5dl maitoa tai kermaa

suolaa

laitoin vähän mantelijauhoa, ei varmaan ole pakollista laittaa mitään jauhoja

paistetaan pellillä uunissa 200 astetta, jotain 20min suunnilleen

täytteeseen;

sipuli ja valkosipulia pieneksi hakattuna ja pannulla kuullotettuna

400g jauhelihaa paistellaan

lisätään pussi fajitas mausteseosta

lisätään purkki creme bonjour valkosipuli tms.

Täytetään aivan kuin kääretorttu ja sen jälkeen ripotellaan päälle juustoraastetta ja laitetaan uuniin hetkeksi, että juustoraaste sulaa. Nautitaan raikkaan salaatin kera.

Tähän voi keksiä vaikka mitä täytteitä, maun mukaan. Mulle tuli mieleen, että ensi kerran kokeilen vaikka kinkkusuikale-paprika-sipuli-feta-creme bonjour-täytettä.....

Sei

Tuli hyvää:

vuokaan voitelu voimariinilla

sitten pätkä purjoa silputtuna

päälle seitifilepaketti (ilman pakkausta)

ripaus chiliä ja aromisuolaa

Päälle sekoitus:

Partista (turkkil. jugurtti) noin 2 dl

loraus kuohukermaa ohentamaan jugurttia

2 pss knorr dressing mix valkosipuli

Uuniin 200 astetta, oiskohan ollut ½ tuntia, ehkä, ja alensin lämpöä jossain vaiheessa vähän

Ai vitsi, kun oli hyvää. Lari varsinkin tykkäs ihan himona ja tein ruokaa liian vähän. Lapset söi keralla riisiä ja me thai-wok sekoitusta.

Juustoleipäset:

3 kananmunaa

1-2 tl leivinjauhetta

n. 80g mantelijauhetta

pari kourallista juustoraastetta (mieto tuli pizzajuustosta, vahvaa emmentalista)

valkosipulin kynsi pienittynä

mustapippuria

chiliä

ainekset sotketaan ja läntätään kasoiksi pellille. Uuni 200 ja kypsyvät äkkiä kullanruskeiksi. Nam! Kelpaa kokemuksesta ei-karpeillekkin hyvin. Eilen jouduttiin tekemään toinen satsi, kun lapset hyökkäsi kimppuun.

Herkkuja

Täytyy sanoa, että ruokapolitiikka on meillä heittänyt ihan häränpyllyä. Ennen meillä meni kauheasti ruokaa roskiin, nyt on tehokkaasti otettu käyttöön eilisen päivän jämät. Esimerkiksi eilen grillattiin kanaa ym. sitä jäi Jyrkille evääksi ja nyt väsäsin vielä siitä lopusta herkullisen salaatin: grillattuja kananpaloja, paistettua pekonisilppua, keitettyä kananmunaa, kaalia, tomaattia, kurkkua, kahta eriväristä paprikaa, fetaa, muutama oliivi, punasipulia. Siinä ne taisi olla, ainekset. kastikkeesti "partikseen" eli turkkilaiseen jugurttiin vähän kermaa ja kastikeainespussi Knorrilta (valkosipuli).

Ruokarytmi on muuttunut mulla ainakin ihan erilaiseksi. Tietysti tämä kotona notkuminen vaikuttaa siihen, että voi syödä, milloin on nälkä. Aamupalan söin noin yhdeksän aikaan (kaksi munaa, kolme kinkkuleikettä, tomaattia, kurkkua, paprikaa). Nälkä tuli seuraavan kerran vasta kolmen jälkeen ja silloin söin sitä salaattia. Sitten illalla iltapalaa, joten kolme ateriaa päivässä riittää vallan hyvin. Tiedä sitten, miten käy työelämässä. Iltapalaksi syödään juustoleipäsiä ja jotain vihantaa taas.

Joka tapauksessa hyvin on syöty koko ajan. Ennen harrastettin paljon lohkopottuja, lanttua, palsternakkaa, porkkanaa, sipulia jne. uunissa. Nyt syötiin viikonloppuna samaa, mutta ilman porkkanaa ja perunaa. Että lanttu on hyvää, vaikka raakana! Tämmöisiä ruokamietteitä tänään. Onhan tämä elämänmuutos ja vaatii hieman pohdintaa.

sairasta elämää

Aika pitkästyttävää tämä sairaan elämä. Sääkään ei suosi, eikä tee tosiaankaan mieli lähteä esim. ulkoilemaan. Kotona olisi mukava puuhailla kaikenlaista, mutta se kaikenlainen sisältää aina paljon selän taivuttamista epäedullisiin suuntiin. Mä voisin lähinnä puuhata kaikkea, missä voi olla tikkusuorassa. Tiesikka on mulla keittiön sivutasolla, niin voin seistä kirjoitellessani ja surffatessani. Koitan tässä samalla opetella oikeaa lantion asentoa. Se tuntuu niin väärältä, kuin olla ja voi. Pakaraparat on jännityksessä koko ajan, vaikka voihan se olla hyväksikin niille, mistä sen tietää.

Viikko takana karppielämää mulla. Kahtena aamuna olen herännyt päänsärkyyn, joka tuntuu samalta, kuin se päänsärky johon herään yövuoron jälkeen. Tulkitsen sen alhaisesta verensokerista johtuvaksi tai sitten hiilarikrapulaksi. Yövuoropäänsärkyyn on auttanut aamupalan syönti ennen nukkumaanmenoa ja ajattelin nyt syödä jotain just ennen nukkumaan menoa illalla. Toinen mahdollisuus on verenpaineen alhaisuus. Olen mittailut nyt aamulla paineet ja yläpaine onkin hikisesti satasenluokkaa. Syke sen sijaan on takonut ihan liikaa. ehkä siitä päänsärystä johtuen. Pitänee tarkkailla paineita, josko tarttis vähentää betasalpaajaa. Bonuksena on pudonnut noin 1,5 kg viikossa.

OMT:tä on kaksi kertaa takana. Aika mielenkiintoista puuhaa. Hoitajani Kari on kova setä juttelemaan ja olenkin saanut kovasti tietoa tules-asioista. Todellinen ammattilainen hän tuntuu olevan ja toivottavasti saa mut niillä vöillään ym. systeemeillä kuntoon. Pitäähän tässä itsekkin jotain tehdä. Harjoittelen tätä asentoa ja venytän arpeutuvaa hermoa.

Suomen lentokentät on avattu ja toiminta normalisoituu. Näyttää siltä, että päästään kuin päästäänkin Elinan kanssa Italiaan. Ihanaa!

Kulutus

Mä en kyllä ymmärrä, että miten voi 45-vuotiaalla olla ihan kuluneet nikamat? Eikö ihmistä ole tehty kestämään vähän pitempään, vai onko mussa joku vika, vai olenko tehnyt jotain perustavanlaatuisen väärin? Järkytyin eilen jonkin verran kun röntgentekstissä sanotaan että "voimakkaasti degeneroitunut"nikamaväli ja toinenkin sökönä, sekä jotain kulumanokkia. Ei se ihme ole, jos on selkäparkaani särkenyt yli kaksi kuukautta. Eilen ja tänään (ja on lukemattomia muitakin sellaisia päiviä) on ollut vaikeaa kovista särkylääkkeistä huolimatta. Ärsyttää, kun ei voi tehdä paljon mitään. Mulla pitäisi olla samanlaiset tarttumapihdit, kuin iskällä, niin saisin sukat lattialta nostettua. Töihin menen seuraavan kerran vasta melkein kuukauden päästä. Mitä ihmettä tän väliajan mahdan puuhailla?

Tänään grillattiin eka kertaa. Olipa pihvit hyviä ja varsinkin pekoniin käärityt tuorejuustotäytteiset herkkusienet. Vielä en ole kaivannut leipää ollenkaan, mikä on pienoinen ihme. Karppausruokavalio pitää mahan täyteläisen tuntuisena, eikä mutusteluhimoa ole tullut. Vähän tässä miettii, että miten esim. ravintolassa käy, mutta Ida kertoi, että kiinalaiset oikeasti syövät kastikkeen ensin erikseen ja sitten "jälkkäriksi" vähän riisiä. Eli lempiravintolassakin voi jatkossa käydä.

Naapurit haaveksivat meidän välisen orapihlaja-aidan hävittämisestä ja sen tilalle lauta-aidan rakentamisesta. Hoh, hoijjaa. Mulle ei kyllä käy (vielä ne ei tiedä sitä). Tykkään tosta kauheasta pehkoaidasta, koska se on kesällä niin loistava näkösuoja, että pihalla vois halutessaan kulkea vaikka alasti. En nyt sentään kulje, mutta antaahan se tietyn intimiteettisuojan ja illuusion ihan omasta rauhasta tässä pihalla. Myönnän, että sen leikkuu on aina hirvittävä savotta (enkä minä sitä leikkaa) ...mutta silti...

Nyt siis alkaa taistelu kuntoon pääsemiseksi. Italianmatkaan häämöttää, eikä Elina mua varmaan ala työntämään pyörätuolissa Cinque Terressä. On se maasto siellä ilmeisesti sellaista, että liikuntaesteiset ei pärjää. Pitää kai mennä sinne roikutushoitoon, OMT:hen vaimikäsenytolikaan.

Uudet tuulet

Eteinen on menneeen talven lumia, paitsi laskuja maksetaan edelleen. Koko höskä meni uusiksi pohjia myöten, joten meillä on nyt ihan uusi eteinen. Korkeutta on korkeimmalla kohdalla yli neljä metriä ja maalaaminen oli jonkin sortin haaste. Hieman pelkäsin, kun Jyrki keikkui erinäisillä korokevirityksillä maalipensselin kanssa. Hyvin kuitenkin sujui ja maalit on pinnassa, lakat lattiassa ja ikkunat pesty. Harvoin on niin likaisia ikkunoita sisäpuolella tavattu.

Kevät edistyy huimaa vauhtia. Lunta on enää kolatuissa penkoissa. Kohta päästään haravan varteen ja grillauspuuhia haikaillaan joka päivä.

Uutena "villityksenä" tuli elämään Karppaus, eli vähähiilihydraattinen ruokavalio. Äitihän tähän minut höyräytti ja helpostihan tuo siippakin tähän oli puhuttu. Geeniperimä uhkaa diabeteksellä ja ajattelin, että voihan tuota alkaa ehkäisemään vaikka etukäteen. Äidin kertoma (= vaikutus diabeteksen hoitoon) puhuu omaa kieltään tämän asian puolesta. Ensimmäinen päivä ilman hiilaleita takana (siis onhan niitä sentään vähän kuitenkin ) ja innostus on kova. Olen surffaillut netissä ja aiheesta löytyy tietoa pilvin pimein. Oudolta tuntui kuitenkin kaupassa, kun ostoslista oli aika erilainen, kuin ennen. Nyt oli kärryssä juustoa (täysrasvaista), lihaa, leikkeleitä....just näitä on viimeaikoina yritetty vähentää...

Saa nähdä, miten leivättömyys onnistuu? Toisaalta on niitä herkkuruokiakin...katkarapucannelonit, pastaa yms.

Italianmatka lähestyy ja matkakuume kohoaa. Taivaalla leijuu tulivuorentuhkaa ja ilmatila lähes koko euroopassa on suljettu. Toivottavasti tilanne normalisoituu toukokuun alkuun mennessä! Ihan outoa.