VAUVA

Tänään tuli sitten lunta

Jestas, mikä ylläri odotti aamulla....metrin lunta oli satanut yöllä. No, lehden mukaan 14 cm, mutta noin lumitöihin mitoitettuna, tuntuu kyllä metriltä. Ihan järkyn isoja lumikasoja on kaupungissa ja parkkipaikoilla saatu aikaiseksi. Mäkin tein tänään kolme kertaa niitä hiivatin lumitöitä, eikä ne edes loppuneet. En jaksanut toipilaana enempää.

Tuijat olivat melkein kaikki kahtiajakautuneet ja roikkuivat lumen painosta.

Hedelmällinen karviainen sinnittelee.

Oliskohan tuo matto ja tarpeeksi tuulettunut? No, se on ollut vasta reilun viikon tossa...olkoon siis toisenkin....

Tunnelmia

Laitanpa tähän myöhäissyksyisiä tunnelmakuvia samalla, kun keuhkot pyrkivät kurkun kautta ulos. Jo on tauti iskenyt taas! Rakas aviomieheni kuluttaa aikaansa telttailemalla Suomen luonnossa kertausharjoitusten merkeissä. Mitään tekemistä ei kuulemma ole. Voi, ja täällä kyllä olisi, jos joku jaksaisi tehdä.

Lumi tuli ja lumi meni, joten taas rapa roiskuu. Eihän tuota talvista riemua vielä montaa päivää ollut. Niin kuin melkein joka vuosi, jännitetään taas, tuleeko jouluksi lunta.

Pimeyteen on varauduttu sen verran, että ostettiin semmoinen muovinen mukakuusenoksistatehty valokranssi oveen. Siinä on hieno hämäräkytkinkin. Syttyy hämärällä ja sammuu kahdeksan tunnin kuluttua. Parina päivänä näin sen päällä. Ensin illalla ja sitten aamulla ja sen jälkeen en ollenkaan. Liekö meni sekaisin, kun aina on hämärää?

Kirjoituspöytä

Ihan käsittämätöntä, että SAIN tänään näin hienon kirjoituspöydän! Työkaverini Leena halusi eroon ostamaansa taloon jätetyistä kamoista ja bongasin ilmoituksen työpaikan kirppikseltä. Ensinnäkin hän antoi pesukoneen ja valkoisen rottinkikaluston, jotka veimme Vilmalle ja Jesselle ja sitten tämä kirjoituspöytä vielä! Ihana! Just semmoinen, mistä olen haaveksinut pitkään. Sopii niin täydellisesti meille ja varsinkin nyt, kun on tuo sohvakalusto vähän niin kuin samaa tyyliä. Saatiin tietokoneelle paikka, eikä se veny enää (ehkä) aina missä sattuu. Tosin tietokone ei sovi yhtään pöydän tyyliin, mutta so what, eihän tässä niin nipoja olla...

Hautakivi

Tähän ei sanoja tarvita.

Borrelioosi

Löysin punkin navastani (yök) 7.9 iltavuorossa ollessani. Punkkipihdit löytyi ensiavusta ja työkamuni Helena poisti pullukan. Manailin, että nyt sitten iskee varmaan joku borrelioosi elämäni ensimmäisestä punkista. Muutaman päivän päästä napaan tuli ihottumaa, mutta en kauheasti siitä säikähtänyt vielä, koska se ei sen kummemmin alkanut siitä leviämään. Mutta viime perjantain töistä fillaroidessa tuntui, että en taida päästä kotiin, kun voimat oli jotenkin lopussa. Väsynyt olin illan ja lauantaina heräsin hikoilevana. Koiralenkillä ihmettelin, kun hiki vaan valui, vaikka oli kylmä ilma, eikä vauhti kova. Kauppareissulla rupesi palelemaan ja kuumettahan se pukkasi. Muutaman kerran kuume meni 38,5 ja sen jälkeen laski hikoillen pois. Ei mitään flunssan tai muunkaan taudin oireita tuntunut. Sunnuntai meni kuumeetta, mutta hikoilua oli edelleen. Suunnittelin töihin lähtöä, mutta yöllä heräsin taas pää kipeänä ja hikilammikosta kuumeisena. Ei kun lääkäriin...

Tohtorisetä otti asian tosissaan ja epäillyt diagnoosit on siis borrelioosi (jota hoidetaan) tai mahdollisesti puutiaisaivokuume (selviää vasta myöhemmin). Toivottavasti kummatkin olisi vääriä! Joka tapauksessa syön nyt hevoskuurin antibioottia. Hoito kestää kolme viikkoa. Verikokeissa kävin tänään ja toisen kerran parin viikon kuluttua. Jos olisi aivokuume, olisin ensimmäinen Joensuulainen, kuulemma. Onneksi vointi on aika ok pientä jysäriä lukuunottamatta. Sekin talttuu särkylääkkeellä. Viikon yritän viettää sairaslomalla.

Vettä sataa kaatamalla, eikä koirat, tai no, Ron viihdy yhtään ulkona. Täällä onkin tekemistä, kun seurana on kaksi ylienergistä koiraa.
Ja onhan mulla tuo neulomisurakka. Teen kaulaliinaa Idan opeilla, eikä se mene ihan putkeen. Palmikosta ei tule palmikkoa, kun järki ei riitä, vaikka on ohjeet, mutta purkamaan en jaksa alkaa, joten olkoon persoonallista "palmikontapaista" kuviointia sitten.

Kesä loppuu

Todennäköisesti kesän viimeiset grillaukset on grillattu ja aikaa tällä porukalla näissä merkeissä tänä kesänä vietetty. Ensi kesänä uudet kujeet ja uutta porukkaa (ainakin yksi )!

Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi.

Aurinko lämmitti ihanasti vielä. Hyvä kesä takana!! Lisää samanlaisia, kiitos.

Toisiksi viimeinen lapsi lähti kotoa 1.9.2011. Kaipaan näitä kesäisiä yhteisiä hetkiä...

Heippa Vili!

Tänään lähti sitten viimeinenkin kissa meidän huushollista. Niin paljon säälitti Vilin kaventunut elämänalue, että päätettiin antaa sekin Idan hoitoon siihen asti, kunnes Vilma ja Jesse saavat asunnon. Enää Vili ei uskaltanut olla muualla, kuin Vilman huoneessa tai ulkoaitauksessa. Varmaan Ronin kanssa homma olisi EHKÄ voinut toimia, mutta kun Kun tuli taloon, kissan elämä muuttui vielä lisää. Ulkonakin Kun ja sen höykällä Ronkin syöksyivät aitauksen eteen räksyttämään hurjina. Tollot koirat!

Idan luona on varmaan nyt parempi, vaikka tilaa siellä onkin niukasti. Saa sentään kissaparka olla pelkäämättä ja onhan siellä vanhat kamut Vertti ja Wanda! Kissa-aitaus puretaan ja melkein koko piha aidataan 90 senttisellä puutarha-aidalla. Sitä on tilattu 100 metriä ja lisäksi 70 kpl aidantolppia.

Agia Marina, Kreeta 7.7.-14.7.2011

Mieleen jääneitä asioita matkalta:

"Kylläpä hiki valuu". Tip-tip-tip...."huh, montakohan litraa tänään on hikoiltu?", tip-tip ja huh-huh...jaahas, 38 varjossa...

Tennissukkamies! Kyllä jo Lenita aikanaan oli oikeassa siitä, että tennissukkia EI voi pitää sandaaleissa. Hirveän näköistä!! Tennissukkamies vietti lomaa poikansa kanssa (onneksi ei tennissukkia) ottamalla altaalla koko päivän aurinkoa. Jäivät vielä toiseksi viikoksi altaan reunalle.
Vuoristoa joka puolella. Oliivipuita, viiniköynnöksiä, tuntemattomia kasveja ja u-huu-hu lintuja, sekä hirvittävä määrä rääkyviä hyönteisiä. Yksi rescuekoiraraukka kopissaan kiinni puolenmetrin narussa. Kaksi Wandaa hotellilla. Näkymättömiksi jääneet Kri-kri vuohet. Pattijalkaiset matkaajat (=me). Jotkut sikahyttyset pisteli meihin rumia patteja. Sen jälkeen hankimme kaupasta hyttyssuihketta, hyttyskynttilän ja sähköisen hyttystentappovehkeen. Johan loppui pistely!!
Hyvää ruokaa! Vain kerran söimme "kunnon" ruokaa, sillä valitsimme ruokalistalta yleensä pelkkiä meze, eli alkupaloja. Valkosipulileipää, viininlehtikääryleitä, kesäkurpitsaa, munakoisoa, fetaa, tsatsikia, kreikkalaista salaattia. Laita oliiviöljyä reilusti lautaselle, sekaan suolaa ja pirskaus sitruunamehua. Dippaa hyvää vaaleaa leipää. Vanha pappa neuvoi meille kreikkalaisen konstin leivän syöntiin. Sanoi, että voi on hyi ja kaikki lapsena jo oppivat syömään näin leipänsä. Hyvää olikin! Nämä tavernat olivat ihania ja tunnelmallisia paikkoja. Yleensä perheen kanssa pyörittivät. Vanhoilla papoilla ja mammoilla oli osuutensa hommissa, jos ei muuta, niin päivystää pöydässä. Aina tuotiin jälkiruokaa pyytämättä. Se oli yleensä hedelmää, kakkua ja jätskiä yleensä vielä pienen raki-pullon kera. Ruoka ei ollut kallista. Kaksi söi alle kahdellakympillä ja hintaan kuului ½ litraa viiniäkin.

Veneretki ms. Irinellä Haniasta. Järkyt aallot kuin huvipuiston laitteessa, aurinkoa, turkoosia vettä, kauniita maisemia ja kuumuutta.

Tyypillinen rantalomakohde, sanoisin. Viikko riitti vallan hyvin. Ehkä oli vähän liian kuumakin, että olisi jaksanut koluta enemmän paikkoja. Haniassa käytiin pari kertaa paikallisbussilla, käppäiltiin rinteillä ja lähimaastossa, käytiin Plataniaksessa. Vietettiin yksi rantapäiväkin. Luettiin, irtauduttiin arjesta.

Loma on lomaa vaikka vartaassa paistettais. Evharisto (=kiitos)

Matkaan lähden...

Kreeta, Agia Marina, tulossa ollaan!!!

Sinne suuntaus ylihuomenna, eli 7.7.. Huomenna lähdetään Elinan kanssa ajamaan Helsinkiin päin ja yövymme tutussa Pilottihotellissa. Lento lähtee vähän jälkeen 7. Eli aikainen herätys tiedossa.

Ihmeellisempiä suunnitelmia viikon varalle ei ole, mutta tosiaan se Samarian sola olis tarkoitus kömpiä läpi ja Rhetynomiin voisi käydä myös tutustumassa. Enimmäkseen annamme taas fiiliksen viedä. Niin syntyy yleensä hyvä LOMA!

Juhannus 2011

Tämä juhannus meni sitten kotona köllötellessä. Tai ei niinkään köllötellessä, vaan kävelyillä koiran kanssa on ahkerasti ravattu. Sää on vaihteleva. Lämmintä on, mutta satelee välillä. Eipä tuo ole menoa haitannut. Kesä on kauneimmillaan. Tienvarret ovat täynnä kukkia. Aita on taas kasvanut pituutta varmaan metrin. Eli perinteisiä kesähommia on tiedossa.

Vietiin Wanda tänään Idan hoiviin, kun se ei millään sopeutunut koiran kanssa elelemään samassa huushollissa. Keksittiin sitten yksi homma ensi viikolle. Idan parvekkeelle pitää väsätä verkkoa, ettei katit hypi partsilta alas. Näin saavat yhden lisähuoneen kesäksi pieneen asuntoon.

Lomakuviot on auki muulta osin, paitsi Kreetan matka on odotettavissa 7.7.. Eiköhän tuo aika jotenkin saada kulumaan..

Larin rippijuhlat

Juhlan valmistelua....herkkusiili syntymässä sarjatyönä (orjatyönä)

Yksi väsynyt konfirmaatiovieras. Aikaero taitaa painaa Jonahia.

Kummitäti Eila ja rippilapsi.

Vanhukset ja lapsi.

Puolivalmis juhlapöytä.

Konfirmaatio on ohi Noljakan kirkossa.

Kesä ja hyttyset

Kuulemma on aikamoinen hyttyskesä, tämä 2011. Meillä se ei ole pahemmin vielä näkynyt, mutta valitusta on kuulunut sieltä ja täältä. Suomen kesä oliskin liian ihana, jos ei olisi noita ötököitä. Mutta onhan ulkomaillakin ihania kesiä ja ihan ilman hyttysiä. En tajua, miksi niitä pitää olla just täällä!!!

Hellettä on ollut, mutta taas kylmenee. Jännittää, vietämmekö Larin rippijuhlia räntäsateessa vai helteessä. Kaikki on mahdollista. Toisaalta jännittää, onko jaloissa pyörimässä yksi vai kaksi koiraa. Ron tulee joka tapauksessa, mutta tuleeko samalla lennolla Suomeen tuleva Kikai kyytiin? Toivottavasti!!! Jääköön nähtäväksi...

Oi, ihana ja kamala toukokuu 2011

En kyllä muista, milloin toukokuu olisi ollut näin tunteita kuohuttava ja varmasti unohtumaton. 1.5 sain tietää, että musta tulee mummo. 4.5 isä kuoli, 13.5 saatiin tietää, että saadaan koira Espanjasta. 14.5. hautajaiset.

Tunteita on ollut äärilaidasta toiseen. Itku tulee herkästi silmään edelleen ja vaikka mistä. Hermokin on mennyt välillä. Huolet painaa asiasta jos toisesta.

Sain sentään pitkästä aikaa käytyä salilla. Tehtiin ohjaajani Marjan kanssa uusi treeniohjelma. Jos nyt vaan millään tänään saisin aikaan, niin voisin lähteä sitä kokeilemaan. Kotona on outoa, kun olen yksin. Vilma on Jessen luona, Ida kotonaan ja Lari kavereiden kanssa jossain. Jyrki viettää synttäreitään kertausharjoituksissa.

Eilen oltiin saunassa illalla ja ylläripylläri öljy päätti loppua kesken suihkun. Saatiin siis kylmät pesut päälle. Nyt on kanisteriviritykset pannuhuoneessa, kunnes öljyauto käy tuomassa satsin. Yli euron maksaa öljylitra. Melko kallista!!!

Koira-aiheesta

laitoin toisen blogin Ronille, koska arvelen, että tämä asia on hyvä erottaa ihan omaksi kokonaisuudekseen. Täältä se löytyy:

http://www.rescueron.blogspot.com/

Ne, joita kiinnostaa, tervetuloa seuraamaan espanjanpojan sopeutumista Suomeen! Tässä blogissa keskityn edelleen kaikkeen muuhun, sekalaiseen ja matkailuun tietty!

Seli, seli

Pitääkö vähän selitellä tätä meidän koirahommelia? No, ei tartte, mutta tekee mieli sanoa muutama sana, koska ollaan saatu hiukan negatiivista palautetta. Vaikka, eipä aikuisen ihmisen tarvitsisi tekemisiään selitellä sen kummemmin.

Ensinnäkin tätä asiaa on harkittu. Luultavasti kauemmin, kuin itsekkään tajuan. Netti on taas ollut aikamoisena promoottorina, yllätys, yllätys. Moni on sanonut, että kai niitä koiria olisi löytynyt lähempääkin. No, kyllä varmaan, mutta Suomessa koirakulttuuri- ja rodut ovat ihan muuta kuin tuolla "maailmalla". Täällä kissat ovat hylkytavaraa ja koirista pääsääntöisesti pidetään hyvää huolta, mutta onhan täälläkin ongelmakoiria ja koiraongelmia varmasti omiksi tarpeiksi. Espanjassa sen sijaan koiran asema on ihan muuta, mitä täällä edes voidaan kuvitella. Koira hylätään pienimmästäkin syystä...se ei sovi enää verhojen väriin, tulee perheenlisäystä, siitä kasvoi liian iso jne. Toinen juttu taas ovat metsästyksessä käytettävät koirat, kuten esim. galgot (Ron on ainakin osittain sellainen). Niitä pidetään puulaatikoissa tai teollisuushalleissa ja ne pääsevät vain metsälle jänistä ajamaan. Ruuan saanti riippuu siitä, saako se jäniksen vai ei. Niitä tapetaan polttamalla, hirttämällä, tiputtamalla kaivoon, heittämällä autonikkunasta ym. kekseliäillä tavoilla. Netistä löytyy hakusanalla galgo kuvahaulla ihan kammottavaa todistusaineistoa tästä. Katukoiria siivotaan tappotarhoille. Julmissa oloissa näitä raukkoja sitten urakalla listitään. Koiria voi halvalla ostaa kaupasta ja niillä on esineen arvo.

Muutamat itkut tirautin noitten juttujen takia, mutta edes siitä syystä Ron ei ole tulossa meille. Itse asiassa Ron on pelkkä sattuma tässä elämän virrassa. Itse asiassa olin etsimässä koiraa äidilleni. Näin kuvan ja se kolahti. Ja tosi kovaa! Äiti ei ollut vielä valmis koiran tuloon, mutta kuva ei jättänyt minua rauhaan. Sen verran olen kohtalonuskoinen, että tämä koira on kertakaikkiaan tarkoitettu meille. Hullua varmaan, ei voi mitään. En kai minä niitä täysjärkisimpiä koskaan ole ollutkaan. Aikalailla tunteellahan tässä elämässä olen monia asioita päättänyt ja yleensä ne päätökset ovat olleet hyviä. Täysillä sitä rumansöpöä koiruliinia odotamme saapuvaksi jonakin päivänä Helsinki-Vantaan lentokentälle.

Järjestö (espanjankatukoirat) tekee vapaaehtoistyötä, niin kuin espanjalainen kumppanijärjestö aaahelps.com. Koiratarhoja pyöritetään vapaaehtoisvoimin. Koirat rokotetaan, sirutetaan, testataan veritestein erinäisten tautien varalta, loiset häädetään ja ne kastroidaan ennen uuteen kotiin sijoittamista. Koiratarha saa 250€ tästä. Koiran lennättäminen Suomeen maksaa 200€. Joku vapaaehtoinen hyväntekijä ottaa koiran "matkatavarakseen" ja näin saattaa sen Suomeen pienellä vaivalla. Kentällä vastassa on järjestön edustaja, joka antaa tulevalle omistajalle koiran passin, rokotus-ym. todistukset.

Kukaanhan ei voi taata silti, että koira on terve. Vaan eipä sitä voi suomalaisestakaan aikuisesta tai pennustakaan luvata. Koirat sairastaa siinä kuin ihmisetkin. Luonteesta ei voi mennä mihinkään takuuseen, mielestäni ei minkään rotumääritelmänkään mukaan, sillä kissoista olen jo oppinut, että jokainen on oma omituinen persoonansa. Ei sitä määrittele rotu yhtään enempää varmaan kuin ihmisissäkään. En voi sanoa, että meidän lapset on Väisäsrotua tai Kaarlelarotua, vaan ovat yksilöitä. Kasvatus ja ympäristö muokkaa ihmistäkin eniten, joten uskon näin olevan koirankin kohdalla. Eiköhän me saada Ron taipumaan meidän perhe-elämään sopivaksi, uskon näin. Ehkä se saa meitäkin taipumaan johonkin tuntemattomaan suuntaan. Ehkäpä taas uudestaan innostumaan kävelylenkeistä. Niitä mulla on oikeasti jo ikäväkin.

Mutta tervetuloa, uusi perheenjäsenemme! Odotamme sinua niiiiin kovasti.

Nettirakkaus

Tosiaan, nettirakastuin RON:iin, lyhytjalkaiseen galgoon, espanjankatukoirat.com:issa. IIIIIHANA, söpönruma höpönassu.

Iskälle

http://www.youtube.com/watch?v=fJHg7iTssgo

Äitienpäivämatka tiedossa

Jippii! Pääsen taas maailmalle kuikuilemaan. Elinan kanssa lähdetään 7.7. Kreetalle Agia Marinaan viikoksi. Tiedossa hien virtaamista ja taas kerran rinteillä kävelyä ja Samarian sola. Äiti ja isä ovat Samarian solan kävelleet läpi kaksi kertaa ja siskot kerran. Täytyyhän minunkin sinne päästä! Heinäkuun helteet eivät kyllä ole paras mahdollinen aika siellä retkeilyyn, mutta sisulla mennään kuitenkin.

Remonttihommelit ovat meneillään. Torstaina piti olla valmista, mutta remppaukot kävivät aamulla puoli tuntia romisemassa ja herättämässä minut vapaapäivänä ja lähtivät sitten lätkimään. Seuraava valmistumispäivä on vissiin tiistaina. Luojan kiitos, remppaan ruvettiin, sillä katossa ei ollut mitään eristeitä! Eipä ihme, että hieman lämpövuotoa on siis ollut. Uudet keittiöntasot on tulossa pääsiäisen jälkeen. Sitten alkaa taas myyntihommelit. Välittäjä hehkutti myyvänsä talomme ennen kesää...aikamoista uhoa, mielestäni!

Piha alkaa vähitellen paljastua lumen alta. Eilen haravoitiin pihatietä ja kannettiin varastosta keinu, puutarhatuolit ja grilli. Tänään syötiin ensimmäiset grillaukset...nam....herkkusienet!!!!

Tiistaina pidän työkavereille grillipartyt, eli grilli on esitestattu sitä varten.

Talon myyntiä

Elämme jännittäviä aikoja, sillä tänään on ensimmäinen näyttö, ns. kutsuvierasesittely meidän talossa. Kuntotarkastus oli alkuviikolla, eikä mitään kauhean dramaattista tainut löytyä. Tosin raportti oli paikka paikoin ihan potaskaa. Tyyppi ottaa helpolla 1290€. Pitäiskö vaihtaa alaa? Yhtenä päivänä kun muutaman kämpän tarkastais, niin sitten voisi lomailla loppukuun.

Suomeen ja arkeen sopeutuminen on mulla ainakin tapahtunut yllättävän helposti. Työt kun alkoi heti ja vauhdilla, niin eipä sitä joutanut turhia haikailemaan. Jyrkillä on enemmän motivaatiovaikeuksia. Ei kai se motivaatio mullakaan niin häävi ole, mutta kun sitä ei meillä kysellä, kun on pakko vaan tehdä työtä. Tuntuu siltä, kun lomasta olis jo useampi kuukausi. Tietysti on nyt muuta ajateltavaa, kun on tämä talon myynti ja kaikki.

Tänään olen siivoillut ja järjestellyt paikkoja näyttökuntoon. Ja tästä lähtien pitää paikat pitää kyllä ojennuksessa, sillä niitä näyttöjähän voi tulla melkein milloin vain. Huh, huijjaa! Peukut pystyyn, että äkkiä menis...

Mietteitä matkasta

Tässä lopussa pitää varmaan vähän miettiä yhteenvetoa matkasta. Suunnittelu on varmaan puolet matkan ilosta ja tätä matkaahan alettiin suunnitella noin vuosi sitten. Netissä surffailua ja pähkäilyä matkakohteesta riitti. Jostain kumman syystä eksyin tämän (Villa Pavilion ) talon mainokseen netissä ja siitä tavallaan tämän matkan suunnittelu sitten lopuilleen alkoi. Lennot varattiin halvimman mukaan, mutta ei jouduttu pettymään Turkish airlinesiin missään suhteessa. Kaikki pelasi loistavasti. Joka penkissä oli omat viihdeyksiköt ja ruuat ihan muuta kuin Finnairilla! Saatiin jopa vaihtaa paremmille paikoille, kun oli tilaa. Haastavan (liikaa vaihtoehtoja) nettisurffailun perusteella valittiin hotelli Bangkokista. Sijaintia osasin kaavailla sen perusteella, mitä puhuttiin netissä liikkumisesta kaupungissa. Eli kannattaa hakeutua Skytrainin läheisyyteen. Siinä mielessä ja muutenkin hotelli osui nappiin. Bangkok oli huima kaupunki, jonne voisin mennä vaikka uudestaan. Se oli yllättävä monessa suhteessa.

Kaikki systeemit täällä ovat toimineet moitteetta. Varaukset olivat ok ja varatut kyydit juuri niin kuin oli sovittu. Tavallaan se vähän hämmästytti, koska jotenkin odotettiin enemmän jonkin sortin säätelyä. Varmaan se Intia siellä takaraivossa kummittee. Thaimaa on kehittyneempi maa, kuin kuviteltiin. Kaikilla on kännykät ja paremmat autot, kuin Suomessa. Köyhyyttä toki on, mutta se ei ole läheskään niin näkyvissä, kuin Intiassa. Liikenne toimii ja varsinkin Bangkokin kaltaisessa suurkaupungissa se toki onkin tarpeen! Luonto on mahtava ja niin erilainen. Mitään kasveja tai puita ei tunnista. Tai, no kookospalmun sentään... Lintuja ja liskoja on ollut kiva seurata. Liskoihinkin olen tottunut niin, ettei ne juuri hätkäytä, vaan ihailen niiden kauneutta. Niitä täällä on paljon! Eri näköisiä ja värisiä...mahtavaa...!

Tiet olivat pääosin hyvässä kunnossa. Suuremmilla teillä oli lisäksi leveä ns. mopokaista, jolla oli tosi kätevä ajella. Vasemman puoleiseen liikenteeseen tottui tosi nopeasti. Täällä ollaan huomaavaisia toisia matkustavaisia kohtaan ja voi sanoa, että joensuulaisilla ja muillakin suomalaisilla kulkijoilla olisi rutkasti opittavaa! Mopo oli aivan mahtava kulkuväline. Niitä ja skootereita täällä on valtavasti. Eikä ihme, koska sillä on niin kätevä liikkua. Jos asuisin täällä, hommaisin minäkin ko. kulkupelin. Jyrki ainakin nautti mopolla pärtsäilystä! En tiedä mimmoinen on kilometrimäärä, mitä on ajeltu, mutta veikkaisin että aikamoinen.

Kylmää olutta! Paikalliset oluet Singha ja Chang ovat ihan juomakelpoisia ja vilvoittivat ihanasti kuumana päivänä. Monessa paikassa oli hauska tyyli tuoda jäädytetty lasikin...

Koiraystäviä jää ikävä! Tämä narttu on saanut pennut joku aika sitten, mutta pääteltiin, että se on menettänyt ne. Arka se on, mutta vähitellen on häntä alkanut heilua, kun tullaan paikalle. Ruokaa sille ja muutamalle muulle on kulunut monta säkillistä, mutta ei se mitään, onhan noita elikoita ruokittu kotonakin (varsinkin sitä yhtä läskiä....). Hauskaa on ollut niitä seurailla. Lähellä on koirien suojelukeskus, joten piskejä riittää...

Parasta kuitenkin on taas kerran ollut pitkän loman suoma kiireettömyys. Myös se, että meillä on ollut "oma koti", jossa on voinut elellä ns. normaalia elämää. Ei siis mitään hotellijuttua. On tehty ruokaa, käyty kaupassa, pesty pyykkiä, siivoiltu, jos on huvittanut, katsottu telkkua....maattu uima-altaalla kirjoja lukien, ristikoita täytellen ja tehty mitä on milloinkin huvittanut. Tai ei tehty mitään.

Tässäpä tämä paketissa nyt on, tämä loma. Ja seuraavaa suunnittelemaan....

Näköaloja

Käytiin tänään katselemassa näkymiä kukkulan päältä. Vanha ratsu joutui taas koville, mutta päästiin sentään mäen päälle! Siellä oli kolme reittiä ja jokaisen päästä löytyi näkymiä hieman eri vinkkelistä kaupunkiin. Upeat oli näkymät ja kaupunki hahmottui ihan toisella tavalla. Ei tämä ihan pikku kylä ole. Valokuvat ei kerro taaskaan yhtään mitään, mutta laitoin kuitenkin. Ilma oli hieman utuinen lisäksi.

Heti alkumatkasta nähtiin kirkkaanvihreä ohut käärme, joka näppärästi veti itsensä ruusupuskan sekaan näkymättömiin. Ihme liero olikin. Kulki pääosa varmaan puoli metriä ilmassa. Joku tyyppi kertoi sen olevan hyvin myrkyllinen tapaus. Onneksi sitä tai sen kavereita ei näkynyt enempää.

Tuliaisostoksia yritettiin taas epätoivon vimmalla tehdä, mutta saatiin ostettua vain taas kerran pari pakkausta suitsukkeita. Ne on täällä hirveän halpoja ja on me niitä ostettukkin! Lähdettiin jopa toiselle kierrokselle vielä iltapäivällä, mutta vielä laihemmin tuloksin. No, onhan tuota vielä huomennakin aikaa....

Eli ensiyö on viimeinen täällä nukuttu! Miten nopeasti aika onkaan loppujen lopuksi mennyt. Toisaalta ollaan kyllä ihan valmiita tulemaan kotiin, mutta tätä lämpöä ja luontoa jää ikävä. Mietittiin tänään, että miltähän se tuntuu vetää taas sukat jalkaan, tai farkut? Entäs välihousut ja toppatakki? Täällä "kotona" kun ollaan suunnilleen alasti koko ajan. Joku saronki tai tpaita päällä vaan. Liikkeelle lähtiessä on sentään pakko vetää jotkut housut jalkaan. Hiljaisuus on varmaan myös yksi juttu, mikä on outoa kotona. Täällä kuuluu koko ajan jotain luonnon ääniä. Mitä kummallisempia lintuja, sammakoita, koirat, kukot, tsik tsokit ja yölliset sirittäjät. Kolmena viime yönä on se To-keekin käynyt konserttiaan esittämässä.

Selkä on parempi, mutta ei ihan hyväksi voi kehua. Vähän pelottaa se lentomatka, miten lie sen kestää?

Tatuointi

Tänään klo 14.00 meillä oli varattuna aika Kitty´s tattooseen. Meinasi käydä köpelösti, sillä ei ihan muistettu missä paikka oli, mutta muutaman kerran tietä kysyttiin, niin löytyihän se. Kaveri on kuuluisa mies. Voittanut kansainvälisiä kilpailuja ja monien suosittelema, joten valitsimme siksi hänet. Ei ihan halppismestakaan siis. Neulat oli steriilistä paketista ja muutenkin tatuointikoneen osat otti autoklaavista. Kuvat oli jo suunniteltu Suomessa. Ida teki meille ne, eli jokaisen meidän perheen jäsenen nimet jollakulla haltijakielellä kirjoitettuna, olikohan singaria tms. Eli mulla lukee Jyrki, Ida, Vilma, Iris, Lari ja Jyrkillä samat paitsi oman nimen tilalla mun nimi.

Jännitti kyllä vähän, mutta kokemus ei ollut paha. Tuntuihan tuo, mutta ei sitä kivuksi oikein vielä voi sanoa. Mun tatuointi on oikean nilkan ympärillä ja Jyrkillä käsivarressa. Yhteensä aikaa meillä meni siellä noin 1,5 tuntia, eli ei siinä kauan tuherrettu. Nyt on pieni jälkipolte ja bepanthen-hoitoa ja suihkutusta. Uimaan ei saa mennä, eikä aurinkoa ottaa tms. Hmm. Onneksi loma on lopuillaan...

Tässä kuvaa mun nilkasta.

Sitten palloiltiin siinä rannan tuntumassa ja käytiin syömässä laituriravintolassa. Aina me ollaan liian aikasin syömähommissa, mutta so what. Saapahan olla rauhassa, eikä ole ruuhkaa.

Selkä on nyt paljon parempi. Aamupäivällä tuntui, että ei tule mitään, mutta ihme ja kumma mopoajelun ja kaiken sen kaupungilla hyppelyn jälkeen tuntuu paljon paremmalta. Jospa mä nyt pääsen tästä säikähdyksellä. Ne tuliaiset on osittain vieläkin ostamatta, mutta onhan meillä vielä huominen aikaa ja maanantainakin lähdetään vasta viiden aikoihin iltapäivällä menemään Bangkokia kohti.

Halavatun halavattu!

Hyvinhän sitä tähän asti onkin mennyt. Kävin suihkussa ja tarkoituksena oli lähteä liikenteeseen, mutta napatessani vaatteita lattialta turhan tuttu tunne napsahti selässä ja tässä sitä ollaan taas kerran vinona! Meni sitten mönkään suunnitelmat. Jyrki lähti yksinään, kun en kyllä mopon kyytiin tällä selällä mene. Buranaa huuleen vaan. Nyt on toivottava, että nopea toipuminen alkaa, sillä voi vain kuvitella, miltä tuntuisi istua 15 tuntia lentokoneessa ja muutamat tunnit kentällä ja vielä automatka kotiin. Töihin meno olisi heti keskiviikkona iltavuoroon.

Samoihin aikoihin melkein viime vuonna tämä selkä meni ja siitähän seurasi monen kuukauden kärsimys ja kuntoutuminen. Kohtalon ivaa varmaan!

Mutta huomenna on yksi yllärijuttu tulossa kuitenkin. Pysykää kanavalla!

Voehan halavattu!

Laittelin jo pomolle sähköpostia työvuoroista ja sainpa vastauksen. 31.1 aamu, 1.2 aamu jne. mutta kun vasta 1.2 illalla ollaan kotona.... Kylläpä järkytyin. No, en kyllä töihin pääse noina päivinä, joten voi voi. Mutta tulipa halvattu olo kuitenkin. Kohta se alkaa ja rytinällä, se työ.

Tänään käytiin kaupungilla pyörimässä mielessä tuliaisostokset. Johan tulikin shopattua...10 litraa vettä, mangoa, papaijaa ja jotain sitrusta, mutta ei tuliaisen tuliaista. Varautukaa nyt siihen, että ostetaan ABC:ltä salmiakkia tuliaisiksi! Käytiin iltatorilla ja vaikka millä torilla. Kamaa oli ja liikennettä hirmuisesti. Samaa laukkua ja paitaa tuntuu olevan joka putiikissa. Jokunen kiinnostava koru tai koriste-esine, mutta jotenkin ei ollut tinkimisfiilis, joten se nyt sitten jäi.

Syömässä käytiin ison kauppakeskuksen ravintolassa. Kerrankin oli tulista ruokaa. Syötiin tonnikalasalaatit ja pari alkuruokaa, joista toinen jäi syömättä ja toinen oli hyvää jotain kanajuttua.

Mopoajelu on tänään karmivaa ja pakotin itseni pitämään loppumatkan kiinni pelkästä moposta, kun Jyrki jo hermostui mun nykimisestä. Paluumatkalla ohitimme pari norsua. Se kyllä aina tuntuu hiukan omituiselta.

Sun is shining

Juupatijuu, aurinko paistaa ja tänään siitä on nautittu altaalla. Välillä voipi pulahtaa uimaan, kun on tarpeeksi hikeä valutellut ensin. Vettä kuluu litrakaupalla. Käppäiltiin lähiravintolaan syömään ja syötiinkin ähkyyn itsemme. Alkupalaksi kanavartaita ja sipulirenkaita ja ranskiksia...niilläkin olis jo pärjännyt ja sitten vielä pähkinäkanaa pääruuaksi. Hyvää tosiaan oli. Välillä ollaan tehty kotonakin ruokaa. Täältä saa tosia hyviä kastikeaineita ja lisäksi on kärtsäilty sipulia ja siis paisteltu possunpihviä tms.

Jyrki tossa justiinsa varaili taksia lentokentälle Bangkokiin ensi maanantaiksi. Niin lähellä se lähtö sitten jo on. Mieli alkaa vähitellen palailla kotikulmille. Näköjään siinä aina niin käy, kun aika alkaa olla lopuillaan....

Eli tämmöistä "tylsyyttä" tänään vaan.

kalojen syöttöä tuttipullolla

pikkkutiikeri ja sammakko

Lähdettiin tänään etsimään Hua hin Adventure Parkia ja pienen hapuilun jälkeen se löydettiinkin. Kauhea myyntipuhe tuli heti siitä, mitä puistossa oli. Eli elefanttishow, krokotiili- ja käärmeshow, sekä mökkäriajelua yms. Meitähän ei kiinnostanut niistä mikään, sillä vastahan sitä oltiin siellä Bangkokissa vastaavaanlaisissa jutuissa. Tinkaistiin sitten pelkkä pääsylippu alueelle, joka oli kyllä aika pettymys. Muutama vuohi, kaloja ja olihan niitä elefantteja. Varoittivat sitten, että omalla vastuulla pitää kulkea. Vähän tietysti mietitytti ne jätti-isot elefantit siellä. Siellä oli pikkuinen 3 kuukautta vanha tiikerinpentu. Että oli suloinen tapaus. Sitä sai syöttää tuttipullosta. Tuli niin meidän Vili mieleen, mutta oli tällä isommat tassut kyllä! Näkee, että jotain valtavaa siitä joskus tulee. Syöteltiin myös tuttipullolla kaloja....ihan totta! Yhdessä altaassa uiskenteli värikkäitä isoja kaloja ja nehän ihan himona lupsuttelivat tuttipullosta mitä lie mönjää. Se piti tietysti ostaa.

Pärtsäiltiin kaupungille ja kierreltiin rantakatuja. Huomattiin intialainen ravintola ja käytiin siellä syömässä kauan kaivatut Naan-leivät! Aika hyvät olivat ja mukana tuli joku mangotahna ja sipulia, sekä jotain minttukastiketta. Homma maksoi yhteensä 100 baht. eli vajaa 2,5 €. Tuli niin intiafiilikset. Ollaan täällä tietysti vertailtu hirveästi Intiaan ja kyllä se edelleen voittaa kaikki vertailut suunnilleen.

Tässä on jo toinen sammakko, joka on ollut jumissa uima-altaassamme! Vähän hirvittää, sillä ne tuovat jäljessään käärmeitä. Mutta käärmeksiä emme onneksi ole nähneet ja tämäkin sammakko sai äkkilähdön tontilta. Yhdet blogitutut, jotka asuvat täällä, ovat kuvanneet ja nähneet nelimetrisen pythoninkin....

Tsik tsäk

Tässä kuva ystävästämme tsik tsäkistä. Näitä täällä aina iltaisin alkaa nähdä ja kuulla. Ääni on jotain tsik tsäk tsäk tsäk tsik tsik tsäk tsäk.
Yleensä n 7 on etuseinällämme, ja kerran jopa yksi kaveri oli sisällä keittiössämme. Harmittomia veikkoja onneksi ovat. Hyödyllisiäkin ne ovat, syövät nääs hyönteisiä :)

Elikoita

Sunnuntaita on vietetty altaalla auringon otossa. Aikaisin tuli herättyä, sillä kaikenmaailman elukat pitää kamalaa meteliä. Aamulla se oli kruk-kruk-kruu ja piipi-ti-pii. Ja sitä toistoa jatkuvasti. Meni hermot ja oli herättävä sitten. En tiedä, mikä tuo edellä mainittu on, liekö lintu vai sammakko. Pääskyjä lentelee ja ne tekevät mahtavia syöksyä yhtäkkiä. Tänään ne lentelivät tosi matalalla, hyvä että päätä hipoen. Lintuja on vaikka minkä sorttisia, eikä mitään niistä oikein tunnista. Joitan haikaroita kulkee lehmien mukana ainakin, valkoisia. Nähtiin myös talon katon korkeudella lentävä valtava perhonen, semmoinen linnun kokoinen. Illalla sitten tulevat ne tsik-tsokit huutelemaan. Se ei ole ollenkaan häiritsevää kylläkään. Se To-kee ei ole ollut kahden eka yön jälkeen maisemissa (onneksi).

Koirat ovat olleet kyllä hauskoja tällä alueella. Aina, kun tehdään ruokaa, ne haistaa sen, vaikka niitä ei näy mailla eikä halmeilla. Heti ovat portilla kärkkymässä. Tänään saivat possupihvien loput ja raksuja lisäksi. Pihvit meni sekunnissa ja sitten ihmeteltiin, että nytkö ne loppui. Kolmas pussi koiranraksuja on meneillään. Noin kahdesti päivässä on ne koiruudet ruokittu.

Vieressä on maatila, jolla on lehmiä. Illalla viiden maissa ne kellot kilkkaen ajetaan kotiin ja tänään sitten sytyttivät kauhean nuotion ja savustivat niitä lehmiä siinä lähellä. Pääteltiin, että ajavat ötököitä pois niistä. Kovasti pääskyjä heti siinä päällä lenteli saalistamassa. No, tämä on tosin kaupunkilaisen arviointia vaan...

Jyrki kävi tänään leikkuuttamassa parran. Homma maksoi 1,25€. Ei kallista.

Meidän "kylä", siis tämä vartioitu alue jolla asumme on tosi rauhallinen. Vain muutamassa talossa on asukkaita tällä hetkellä. Tämä on vielä kovasti keskeneräinen ja tuossa vieressä on valmis (ainakin melkein) talo tyhjillään ja sitä vastapäätä on keskeneräinen. Tämän talon vastapäinen tontti on vielä tyhjä. Meillä on aika yksityistä täällä. Voi käydä vaikka naku-uinnilla, ainakin illalla, kun tietää, että kukkienkastelija ym. puuhaajat eivät tule paikalle. Vartija on paikalla aina ja meistä näyttää, että sama ukko, meni tai tuli mihin aikaan tahansa. Päätettiin jotenkin selvittää millaisia työvuoroja ne oikein tekee. Ainakin seitsämän päivää viikossa paiskitaan töitä joka paikassa. Tuntuu aika kauhealta ja silläkin on tylsä homma aina vain moikkailla meitä ja avata porttia harvaan kulkeville autoille. Ja paljonkohan saapi palkkaa?

Tarzan ja Jane viidakossa

(Jane ratsun vieressä)

Olipa kerran Tarzan ja Jane. Eräänä aamuna Tarzan kysyi Janelta "Lähdetkö viidakkoon kanssani". Jane suostui ja he hyppäsivät vanhan uskollisen ratsun selkään ja lähtivät pitkälle matkalle kohti viidakkoa. Ratsulla oli vaikeuksia ylämäkien tullessa raahata iso Tarzan ja punakka Jane. Matkan varrella oli pyhiä paikkoja. Kuitenkin se onnistui ja vaikka taival oli pitkä, niin perille päästiin. Tähän viidakkoon oli pääsymaksu. Onneksi Tarzanilla oli tarpeeksi pateja taskussa. Matkalla varoitettiin villeistä norsuista. Onneksi niitä ei nähty, sillä seikkalijat ovat jo vieraantuneet viidakosta. Sen sijaan apinalaumoja oli teiden varsilla. Viidakko tuntui kaatuvan tielle ja oli tiheää, sekä kaunista. Vuoret ympäröivät matkalaiset.
Jane ihaili kauniita kukkia.

Tarzania kiinnostivat enemmän apinat...

Viidakossa reitti kulki joen viertä ja oli siellä vesiputouskin. Reitti kulki kapeita polkuja ja kiviä pitkin. Poluilla oli puiden juurakkoa, eikä päivä juuri paistanut sinne. Hikeä pukkasi sankareidemme kehosta litrakaupalla. Yhdessä kohtaa Tarzan joutui auttelemaan Janea, koska tämä ei halunnut kulkea oikeaa reitti pitkin ja syynä oli se, että siinä oli niin kauheasti perhosia (mikä raivostuttava hienohelma!). Piti siis mennä vesiputouksen kiviä pitkin ja loikat olivat aika suuria. Takaisin tullessa hienohelmapelkurijane selvisi perhosten hyökkäyksestä elävänä, mitä ihmettelee tänänkin päivänä.

Maisemat olivat henkeä salpaavat ja ennenkokemattomat. Näin syvällä viidakossa ei koskaan sankaripari ollutkaan käynyt.

Urhea ratsu jaksoi kotiin asti viedä hikiset matkalaiset, vaikka kilometrejä tuli 135. Sen pituinen se!