Laitanpa tähän myöhäissyksyisiä tunnelmakuvia samalla, kun keuhkot pyrkivät kurkun kautta ulos. Jo on tauti iskenyt taas! Rakas aviomieheni kuluttaa aikaansa telttailemalla Suomen luonnossa kertausharjoitusten merkeissä. Mitään tekemistä ei kuulemma ole. Voi, ja täällä kyllä olisi, jos joku jaksaisi tehdä.
Lumi tuli ja lumi meni, joten taas rapa roiskuu. Eihän tuota talvista riemua vielä montaa päivää ollut. Niin kuin melkein joka vuosi, jännitetään taas, tuleeko jouluksi lunta.
Pimeyteen on varauduttu sen verran, että ostettiin semmoinen muovinen mukakuusenoksistatehty valokranssi oveen. Siinä on hieno hämäräkytkinkin. Syttyy hämärällä ja sammuu kahdeksan tunnin kuluttua. Parina päivänä näin sen päällä. Ensin illalla ja sitten aamulla ja sen jälkeen en ollenkaan. Liekö meni sekaisin, kun aina on hämärää?
Jestas, mikä ylläri odotti aamulla....metrin lunta oli satanut yöllä. No, lehden mukaan 14 cm, mutta noin lumitöihin mitoitettuna, tuntuu kyllä metriltä. Ihan järkyn isoja lumikasoja on kaupungissa ja parkkipaikoilla saatu aikaiseksi. Mäkin tein tänään kolme kertaa niitä hiivatin lumitöitä, eikä ne edes loppuneet. En jaksanut toipilaana enempää.
Tuijat olivat melkein kaikki kahtiajakautuneet ja roikkuivat lumen painosta.
Hedelmällinen karviainen sinnittelee.
Oliskohan tuo matto ja tarpeeksi tuulettunut? No, se on ollut vasta reilun viikon tossa...olkoon siis toisenkin....
