Aamukampa

Jyrki jo laskee päiviä lähtöön....onkohan niitä nyt jäljellä 43. Kieltämättä aika on rientänyt vinhaa vauhtia ja kohta pitää ruveta hoitelemaan viimehetken juttuja. Kansainvälinen ajokortti pitää tilata autoliitosta, maksaa loput talon vuokrasta ja vaihtaa vähän valuuttaa. Thaimaassa on käytössä baht. Nyt taitaa euro olla noin 44 bahtia.

Meillä on muuten huomenna 19-vuotis hääpäivä ja sitä seuraavana päivänä Ida täyttää 20 vuotta! Pitäisköhän käydä vaikka ravintolassa syömässä juhlapäivän kunniaksi. Jyrki on yleensä ostanut ruusuja sen verran, kuin on vuosia, mutta sillä rahalla taitais jo päästä syömään. Varsinkin, kun en ole mikään kauhea ruusufani.

Jatkan tätä ruokateemaa taas. Tein nykyistä herkkusalaattiamme, eli mukaeltua ohjeesta, mikä oli kesällä Pirkassa. Mimmu oli tehnyt tätä mökillä ja mehän oltiin myytyjä heti. Tää on hyvin yksinkertaistettu versio:

Pari pakettia pekonia

kukkakaali

sipuli

valkosipulimajoneesia

Pilko pekoni ja paistele pannulla. Valuta talouspaperin päällä. Silppua sipuli ja kaali. Yhdistele aineet kulhossa ja laittele sekaan majoneesia sopivasti, että sitä on, mutta ei liikaa. Mausteita ei välttämättä tartte, mutta maun mukaan tietysti voi laittaa. Tämä on hyvä lisäkkeenä tai ihan yksistään.

Maailman ihmeitä

Katson tässä samalla travel channelin ohjelmaa Argentiinasta. Buenos Airesissa on kuulemma enemmän psykoanalyytikkoja, kuin missään muualla. Samaten, oliko se nyt joka kolmas on turvautunut plastiikkakirurgiaan. Jotenkin tuntuu, että mihin sielläkin ollaan oikein menossa? Ei kuulosta ihan terveeltä. Psyykettä pitää parantaa ulkoisesti ja sisäisesti. Ja rikkaat ottavat kuulemma psykoanalyytikkonsa lomalle mukaan! No, huh huh! Vaikka mistä sitä tietää, miten fiksu ja ihana minustakin tulisi, jos naamaa vähän parannettaisiin, tissejä nostettaisiin ja analyytikko laittaisi päähäni järkeä.

Olen taas saanut hyvän salifiiliksen päälle viime viikon löysäilyn jälkeen. Lauantaina käytiin ja tänään tuli tehtyä oikein kunnon hikitreeni ja lisäksi ahnehdin kotona vähän lisää vatsalihaksia. Ruokavalio on vähitellen muotoutunut varmaan ns. hyväkarppiin suuntaan. Olen nimittäin alkanut syödä leipää, siis ruisleipää. Jotenkin se on vaan niin helppo aamupala, kun aina ei jaksa niitä muniakaan syödä. Riisiä en ole syönyt ollenkaan huhtikuun jälkeen ja ihan ykköskertoja pastaa tai perunaakaan. Joskus on pakko tehdä esim. katkarapucanneloneja, koska ne on vaan niin hyviä. Viime aikoina on ollut myös mukavaa kuulla, että ihmisetkin ovat huomanneet muutoksen, eli läskin lähtemisen. Ja voi hyvänen aika noita Buoenos Airesilaisia... illalinen ei ala ennen kymmentä! Mä jäisin ilman ruokaa siellä, kun nukkuma-aikaan vasta syövät. Baaritkin aukeaa vasta kahdelta ja ovat auki aamuun. Liian extreme paikka siis!

Lunta on satanut ja talven tuntua on turhankin paljon. Luojan kiitos, meillä on tiedossa kuukauden irtiotto talvesta! En tiedä, miten muuten jaksaisin...no, pakkohan se olis. Ei näitä reissuja joka vuosi voi tehdä.