Mietteitä matkasta

Tässä lopussa pitää varmaan vähän miettiä yhteenvetoa matkasta. Suunnittelu on varmaan puolet matkan ilosta ja tätä matkaahan alettiin suunnitella noin vuosi sitten. Netissä surffailua ja pähkäilyä matkakohteesta riitti. Jostain kumman syystä eksyin tämän (Villa Pavilion ) talon mainokseen netissä ja siitä tavallaan tämän matkan suunnittelu sitten lopuilleen alkoi. Lennot varattiin halvimman mukaan, mutta ei jouduttu pettymään Turkish airlinesiin missään suhteessa. Kaikki pelasi loistavasti. Joka penkissä oli omat viihdeyksiköt ja ruuat ihan muuta kuin Finnairilla! Saatiin jopa vaihtaa paremmille paikoille, kun oli tilaa. Haastavan (liikaa vaihtoehtoja) nettisurffailun perusteella valittiin hotelli Bangkokista. Sijaintia osasin kaavailla sen perusteella, mitä puhuttiin netissä liikkumisesta kaupungissa. Eli kannattaa hakeutua Skytrainin läheisyyteen. Siinä mielessä ja muutenkin hotelli osui nappiin. Bangkok oli huima kaupunki, jonne voisin mennä vaikka uudestaan. Se oli yllättävä monessa suhteessa.

Kaikki systeemit täällä ovat toimineet moitteetta. Varaukset olivat ok ja varatut kyydit juuri niin kuin oli sovittu. Tavallaan se vähän hämmästytti, koska jotenkin odotettiin enemmän jonkin sortin säätelyä. Varmaan se Intia siellä takaraivossa kummittee. Thaimaa on kehittyneempi maa, kuin kuviteltiin. Kaikilla on kännykät ja paremmat autot, kuin Suomessa. Köyhyyttä toki on, mutta se ei ole läheskään niin näkyvissä, kuin Intiassa. Liikenne toimii ja varsinkin Bangkokin kaltaisessa suurkaupungissa se toki onkin tarpeen! Luonto on mahtava ja niin erilainen. Mitään kasveja tai puita ei tunnista. Tai, no kookospalmun sentään... Lintuja ja liskoja on ollut kiva seurata. Liskoihinkin olen tottunut niin, ettei ne juuri hätkäytä, vaan ihailen niiden kauneutta. Niitä täällä on paljon! Eri näköisiä ja värisiä...mahtavaa...!

Tiet olivat pääosin hyvässä kunnossa. Suuremmilla teillä oli lisäksi leveä ns. mopokaista, jolla oli tosi kätevä ajella. Vasemman puoleiseen liikenteeseen tottui tosi nopeasti. Täällä ollaan huomaavaisia toisia matkustavaisia kohtaan ja voi sanoa, että joensuulaisilla ja muillakin suomalaisilla kulkijoilla olisi rutkasti opittavaa! Mopo oli aivan mahtava kulkuväline. Niitä ja skootereita täällä on valtavasti. Eikä ihme, koska sillä on niin kätevä liikkua. Jos asuisin täällä, hommaisin minäkin ko. kulkupelin. Jyrki ainakin nautti mopolla pärtsäilystä! En tiedä mimmoinen on kilometrimäärä, mitä on ajeltu, mutta veikkaisin että aikamoinen.

Kylmää olutta! Paikalliset oluet Singha ja Chang ovat ihan juomakelpoisia ja vilvoittivat ihanasti kuumana päivänä. Monessa paikassa oli hauska tyyli tuoda jäädytetty lasikin...

Koiraystäviä jää ikävä! Tämä narttu on saanut pennut joku aika sitten, mutta pääteltiin, että se on menettänyt ne. Arka se on, mutta vähitellen on häntä alkanut heilua, kun tullaan paikalle. Ruokaa sille ja muutamalle muulle on kulunut monta säkillistä, mutta ei se mitään, onhan noita elikoita ruokittu kotonakin (varsinkin sitä yhtä läskiä....). Hauskaa on ollut niitä seurailla. Lähellä on koirien suojelukeskus, joten piskejä riittää...

Parasta kuitenkin on taas kerran ollut pitkän loman suoma kiireettömyys. Myös se, että meillä on ollut "oma koti", jossa on voinut elellä ns. normaalia elämää. Ei siis mitään hotellijuttua. On tehty ruokaa, käyty kaupassa, pesty pyykkiä, siivoiltu, jos on huvittanut, katsottu telkkua....maattu uima-altaalla kirjoja lukien, ristikoita täytellen ja tehty mitä on milloinkin huvittanut. Tai ei tehty mitään.

Tässäpä tämä paketissa nyt on, tämä loma. Ja seuraavaa suunnittelemaan....

Näköaloja

Käytiin tänään katselemassa näkymiä kukkulan päältä. Vanha ratsu joutui taas koville, mutta päästiin sentään mäen päälle! Siellä oli kolme reittiä ja jokaisen päästä löytyi näkymiä hieman eri vinkkelistä kaupunkiin. Upeat oli näkymät ja kaupunki hahmottui ihan toisella tavalla. Ei tämä ihan pikku kylä ole. Valokuvat ei kerro taaskaan yhtään mitään, mutta laitoin kuitenkin. Ilma oli hieman utuinen lisäksi.

Heti alkumatkasta nähtiin kirkkaanvihreä ohut käärme, joka näppärästi veti itsensä ruusupuskan sekaan näkymättömiin. Ihme liero olikin. Kulki pääosa varmaan puoli metriä ilmassa. Joku tyyppi kertoi sen olevan hyvin myrkyllinen tapaus. Onneksi sitä tai sen kavereita ei näkynyt enempää.

Tuliaisostoksia yritettiin taas epätoivon vimmalla tehdä, mutta saatiin ostettua vain taas kerran pari pakkausta suitsukkeita. Ne on täällä hirveän halpoja ja on me niitä ostettukkin! Lähdettiin jopa toiselle kierrokselle vielä iltapäivällä, mutta vielä laihemmin tuloksin. No, onhan tuota vielä huomennakin aikaa....

Eli ensiyö on viimeinen täällä nukuttu! Miten nopeasti aika onkaan loppujen lopuksi mennyt. Toisaalta ollaan kyllä ihan valmiita tulemaan kotiin, mutta tätä lämpöä ja luontoa jää ikävä. Mietittiin tänään, että miltähän se tuntuu vetää taas sukat jalkaan, tai farkut? Entäs välihousut ja toppatakki? Täällä "kotona" kun ollaan suunnilleen alasti koko ajan. Joku saronki tai tpaita päällä vaan. Liikkeelle lähtiessä on sentään pakko vetää jotkut housut jalkaan. Hiljaisuus on varmaan myös yksi juttu, mikä on outoa kotona. Täällä kuuluu koko ajan jotain luonnon ääniä. Mitä kummallisempia lintuja, sammakoita, koirat, kukot, tsik tsokit ja yölliset sirittäjät. Kolmena viime yönä on se To-keekin käynyt konserttiaan esittämässä.

Selkä on parempi, mutta ei ihan hyväksi voi kehua. Vähän pelottaa se lentomatka, miten lie sen kestää?

Tatuointi

Tänään klo 14.00 meillä oli varattuna aika Kitty´s tattooseen. Meinasi käydä köpelösti, sillä ei ihan muistettu missä paikka oli, mutta muutaman kerran tietä kysyttiin, niin löytyihän se. Kaveri on kuuluisa mies. Voittanut kansainvälisiä kilpailuja ja monien suosittelema, joten valitsimme siksi hänet. Ei ihan halppismestakaan siis. Neulat oli steriilistä paketista ja muutenkin tatuointikoneen osat otti autoklaavista. Kuvat oli jo suunniteltu Suomessa. Ida teki meille ne, eli jokaisen meidän perheen jäsenen nimet jollakulla haltijakielellä kirjoitettuna, olikohan singaria tms. Eli mulla lukee Jyrki, Ida, Vilma, Iris, Lari ja Jyrkillä samat paitsi oman nimen tilalla mun nimi.

Jännitti kyllä vähän, mutta kokemus ei ollut paha. Tuntuihan tuo, mutta ei sitä kivuksi oikein vielä voi sanoa. Mun tatuointi on oikean nilkan ympärillä ja Jyrkillä käsivarressa. Yhteensä aikaa meillä meni siellä noin 1,5 tuntia, eli ei siinä kauan tuherrettu. Nyt on pieni jälkipolte ja bepanthen-hoitoa ja suihkutusta. Uimaan ei saa mennä, eikä aurinkoa ottaa tms. Hmm. Onneksi loma on lopuillaan...

Tässä kuvaa mun nilkasta.

Sitten palloiltiin siinä rannan tuntumassa ja käytiin syömässä laituriravintolassa. Aina me ollaan liian aikasin syömähommissa, mutta so what. Saapahan olla rauhassa, eikä ole ruuhkaa.

Selkä on nyt paljon parempi. Aamupäivällä tuntui, että ei tule mitään, mutta ihme ja kumma mopoajelun ja kaiken sen kaupungilla hyppelyn jälkeen tuntuu paljon paremmalta. Jospa mä nyt pääsen tästä säikähdyksellä. Ne tuliaiset on osittain vieläkin ostamatta, mutta onhan meillä vielä huominen aikaa ja maanantainakin lähdetään vasta viiden aikoihin iltapäivällä menemään Bangkokia kohti.

Halavatun halavattu!

Hyvinhän sitä tähän asti onkin mennyt. Kävin suihkussa ja tarkoituksena oli lähteä liikenteeseen, mutta napatessani vaatteita lattialta turhan tuttu tunne napsahti selässä ja tässä sitä ollaan taas kerran vinona! Meni sitten mönkään suunnitelmat. Jyrki lähti yksinään, kun en kyllä mopon kyytiin tällä selällä mene. Buranaa huuleen vaan. Nyt on toivottava, että nopea toipuminen alkaa, sillä voi vain kuvitella, miltä tuntuisi istua 15 tuntia lentokoneessa ja muutamat tunnit kentällä ja vielä automatka kotiin. Töihin meno olisi heti keskiviikkona iltavuoroon.

Samoihin aikoihin melkein viime vuonna tämä selkä meni ja siitähän seurasi monen kuukauden kärsimys ja kuntoutuminen. Kohtalon ivaa varmaan!

Mutta huomenna on yksi yllärijuttu tulossa kuitenkin. Pysykää kanavalla!

Voehan halavattu!

Laittelin jo pomolle sähköpostia työvuoroista ja sainpa vastauksen. 31.1 aamu, 1.2 aamu jne. mutta kun vasta 1.2 illalla ollaan kotona.... Kylläpä järkytyin. No, en kyllä töihin pääse noina päivinä, joten voi voi. Mutta tulipa halvattu olo kuitenkin. Kohta se alkaa ja rytinällä, se työ.

Tänään käytiin kaupungilla pyörimässä mielessä tuliaisostokset. Johan tulikin shopattua...10 litraa vettä, mangoa, papaijaa ja jotain sitrusta, mutta ei tuliaisen tuliaista. Varautukaa nyt siihen, että ostetaan ABC:ltä salmiakkia tuliaisiksi! Käytiin iltatorilla ja vaikka millä torilla. Kamaa oli ja liikennettä hirmuisesti. Samaa laukkua ja paitaa tuntuu olevan joka putiikissa. Jokunen kiinnostava koru tai koriste-esine, mutta jotenkin ei ollut tinkimisfiilis, joten se nyt sitten jäi.

Syömässä käytiin ison kauppakeskuksen ravintolassa. Kerrankin oli tulista ruokaa. Syötiin tonnikalasalaatit ja pari alkuruokaa, joista toinen jäi syömättä ja toinen oli hyvää jotain kanajuttua.

Mopoajelu on tänään karmivaa ja pakotin itseni pitämään loppumatkan kiinni pelkästä moposta, kun Jyrki jo hermostui mun nykimisestä. Paluumatkalla ohitimme pari norsua. Se kyllä aina tuntuu hiukan omituiselta.

Sun is shining

Juupatijuu, aurinko paistaa ja tänään siitä on nautittu altaalla. Välillä voipi pulahtaa uimaan, kun on tarpeeksi hikeä valutellut ensin. Vettä kuluu litrakaupalla. Käppäiltiin lähiravintolaan syömään ja syötiinkin ähkyyn itsemme. Alkupalaksi kanavartaita ja sipulirenkaita ja ranskiksia...niilläkin olis jo pärjännyt ja sitten vielä pähkinäkanaa pääruuaksi. Hyvää tosiaan oli. Välillä ollaan tehty kotonakin ruokaa. Täältä saa tosia hyviä kastikeaineita ja lisäksi on kärtsäilty sipulia ja siis paisteltu possunpihviä tms.

Jyrki tossa justiinsa varaili taksia lentokentälle Bangkokiin ensi maanantaiksi. Niin lähellä se lähtö sitten jo on. Mieli alkaa vähitellen palailla kotikulmille. Näköjään siinä aina niin käy, kun aika alkaa olla lopuillaan....

Eli tämmöistä "tylsyyttä" tänään vaan.

kalojen syöttöä tuttipullolla

pikkkutiikeri ja sammakko

Lähdettiin tänään etsimään Hua hin Adventure Parkia ja pienen hapuilun jälkeen se löydettiinkin. Kauhea myyntipuhe tuli heti siitä, mitä puistossa oli. Eli elefanttishow, krokotiili- ja käärmeshow, sekä mökkäriajelua yms. Meitähän ei kiinnostanut niistä mikään, sillä vastahan sitä oltiin siellä Bangkokissa vastaavaanlaisissa jutuissa. Tinkaistiin sitten pelkkä pääsylippu alueelle, joka oli kyllä aika pettymys. Muutama vuohi, kaloja ja olihan niitä elefantteja. Varoittivat sitten, että omalla vastuulla pitää kulkea. Vähän tietysti mietitytti ne jätti-isot elefantit siellä. Siellä oli pikkuinen 3 kuukautta vanha tiikerinpentu. Että oli suloinen tapaus. Sitä sai syöttää tuttipullosta. Tuli niin meidän Vili mieleen, mutta oli tällä isommat tassut kyllä! Näkee, että jotain valtavaa siitä joskus tulee. Syöteltiin myös tuttipullolla kaloja....ihan totta! Yhdessä altaassa uiskenteli värikkäitä isoja kaloja ja nehän ihan himona lupsuttelivat tuttipullosta mitä lie mönjää. Se piti tietysti ostaa.

Pärtsäiltiin kaupungille ja kierreltiin rantakatuja. Huomattiin intialainen ravintola ja käytiin siellä syömässä kauan kaivatut Naan-leivät! Aika hyvät olivat ja mukana tuli joku mangotahna ja sipulia, sekä jotain minttukastiketta. Homma maksoi yhteensä 100 baht. eli vajaa 2,5 €. Tuli niin intiafiilikset. Ollaan täällä tietysti vertailtu hirveästi Intiaan ja kyllä se edelleen voittaa kaikki vertailut suunnilleen.

Tässä on jo toinen sammakko, joka on ollut jumissa uima-altaassamme! Vähän hirvittää, sillä ne tuovat jäljessään käärmeitä. Mutta käärmeksiä emme onneksi ole nähneet ja tämäkin sammakko sai äkkilähdön tontilta. Yhdet blogitutut, jotka asuvat täällä, ovat kuvanneet ja nähneet nelimetrisen pythoninkin....

Tsik tsäk

Tässä kuva ystävästämme tsik tsäkistä. Näitä täällä aina iltaisin alkaa nähdä ja kuulla. Ääni on jotain tsik tsäk tsäk tsäk tsik tsik tsäk tsäk.
Yleensä n 7 on etuseinällämme, ja kerran jopa yksi kaveri oli sisällä keittiössämme. Harmittomia veikkoja onneksi ovat. Hyödyllisiäkin ne ovat, syövät nääs hyönteisiä :)

Elikoita

Sunnuntaita on vietetty altaalla auringon otossa. Aikaisin tuli herättyä, sillä kaikenmaailman elukat pitää kamalaa meteliä. Aamulla se oli kruk-kruk-kruu ja piipi-ti-pii. Ja sitä toistoa jatkuvasti. Meni hermot ja oli herättävä sitten. En tiedä, mikä tuo edellä mainittu on, liekö lintu vai sammakko. Pääskyjä lentelee ja ne tekevät mahtavia syöksyä yhtäkkiä. Tänään ne lentelivät tosi matalalla, hyvä että päätä hipoen. Lintuja on vaikka minkä sorttisia, eikä mitään niistä oikein tunnista. Joitan haikaroita kulkee lehmien mukana ainakin, valkoisia. Nähtiin myös talon katon korkeudella lentävä valtava perhonen, semmoinen linnun kokoinen. Illalla sitten tulevat ne tsik-tsokit huutelemaan. Se ei ole ollenkaan häiritsevää kylläkään. Se To-kee ei ole ollut kahden eka yön jälkeen maisemissa (onneksi).

Koirat ovat olleet kyllä hauskoja tällä alueella. Aina, kun tehdään ruokaa, ne haistaa sen, vaikka niitä ei näy mailla eikä halmeilla. Heti ovat portilla kärkkymässä. Tänään saivat possupihvien loput ja raksuja lisäksi. Pihvit meni sekunnissa ja sitten ihmeteltiin, että nytkö ne loppui. Kolmas pussi koiranraksuja on meneillään. Noin kahdesti päivässä on ne koiruudet ruokittu.

Vieressä on maatila, jolla on lehmiä. Illalla viiden maissa ne kellot kilkkaen ajetaan kotiin ja tänään sitten sytyttivät kauhean nuotion ja savustivat niitä lehmiä siinä lähellä. Pääteltiin, että ajavat ötököitä pois niistä. Kovasti pääskyjä heti siinä päällä lenteli saalistamassa. No, tämä on tosin kaupunkilaisen arviointia vaan...

Jyrki kävi tänään leikkuuttamassa parran. Homma maksoi 1,25€. Ei kallista.

Meidän "kylä", siis tämä vartioitu alue jolla asumme on tosi rauhallinen. Vain muutamassa talossa on asukkaita tällä hetkellä. Tämä on vielä kovasti keskeneräinen ja tuossa vieressä on valmis (ainakin melkein) talo tyhjillään ja sitä vastapäätä on keskeneräinen. Tämän talon vastapäinen tontti on vielä tyhjä. Meillä on aika yksityistä täällä. Voi käydä vaikka naku-uinnilla, ainakin illalla, kun tietää, että kukkienkastelija ym. puuhaajat eivät tule paikalle. Vartija on paikalla aina ja meistä näyttää, että sama ukko, meni tai tuli mihin aikaan tahansa. Päätettiin jotenkin selvittää millaisia työvuoroja ne oikein tekee. Ainakin seitsämän päivää viikossa paiskitaan töitä joka paikassa. Tuntuu aika kauhealta ja silläkin on tylsä homma aina vain moikkailla meitä ja avata porttia harvaan kulkeville autoille. Ja paljonkohan saapi palkkaa?

Tarzan ja Jane viidakossa

(Jane ratsun vieressä)

Olipa kerran Tarzan ja Jane. Eräänä aamuna Tarzan kysyi Janelta "Lähdetkö viidakkoon kanssani". Jane suostui ja he hyppäsivät vanhan uskollisen ratsun selkään ja lähtivät pitkälle matkalle kohti viidakkoa. Ratsulla oli vaikeuksia ylämäkien tullessa raahata iso Tarzan ja punakka Jane. Matkan varrella oli pyhiä paikkoja. Kuitenkin se onnistui ja vaikka taival oli pitkä, niin perille päästiin. Tähän viidakkoon oli pääsymaksu. Onneksi Tarzanilla oli tarpeeksi pateja taskussa. Matkalla varoitettiin villeistä norsuista. Onneksi niitä ei nähty, sillä seikkalijat ovat jo vieraantuneet viidakosta. Sen sijaan apinalaumoja oli teiden varsilla. Viidakko tuntui kaatuvan tielle ja oli tiheää, sekä kaunista. Vuoret ympäröivät matkalaiset.
Jane ihaili kauniita kukkia.

Tarzania kiinnostivat enemmän apinat...

Viidakossa reitti kulki joen viertä ja oli siellä vesiputouskin. Reitti kulki kapeita polkuja ja kiviä pitkin. Poluilla oli puiden juurakkoa, eikä päivä juuri paistanut sinne. Hikeä pukkasi sankareidemme kehosta litrakaupalla. Yhdessä kohtaa Tarzan joutui auttelemaan Janea, koska tämä ei halunnut kulkea oikeaa reitti pitkin ja syynä oli se, että siinä oli niin kauheasti perhosia (mikä raivostuttava hienohelma!). Piti siis mennä vesiputouksen kiviä pitkin ja loikat olivat aika suuria. Takaisin tullessa hienohelmapelkurijane selvisi perhosten hyökkäyksestä elävänä, mitä ihmettelee tänänkin päivänä.

Maisemat olivat henkeä salpaavat ja ennenkokemattomat. Näin syvällä viidakossa ei koskaan sankaripari ollutkaan käynyt.

Urhea ratsu jaksoi kotiin asti viedä hikiset matkalaiset, vaikka kilometrejä tuli 135. Sen pituinen se!

Ajanvietteitä

Lueskeltu on täällä monta monituista kirjaa ja mikäs sen mukavampaa. Meillä oli mukana vissiin kuusi kirjaa ja talossa on niitä lisää. Ihme ja kumma täällä oli kolme Kaari Utrion kirjaa, joita en ollut lukenut! Luulin, että varmaan olisin lukenut ne kaikki. Eilinen otettiin iisisti ensin altaalla ja sitten lähdettiin iltapäivällä syömään ja ajeltiin huvikseen mopolla. Eksyttiin jonnekkin kauniille maaseudulle ja ajeltiin tietä, jonka reunoilla oli vaikka kuinka ananasviljemiä, sokeriruokoa, palmuja ja tie oli hauskan mutkikas. Katsastettiin semmoinen kalastuspaikka, jossa oli altaita ja esillä valokuvia valtavista saaliista. Aikamoisia molskahduksia altaista kuuluikin, joten isoja fisuja siellä siis uiskenteli. Onneksi paikan esitteessä oli kartta, niin osattiin vielä takaisinkin. Ihan hauska reissu oli, vaikka kilometrejä tuli aikalailla.

Tänään mulla maha reistaili aamulla, mutta mentiin sitten kuitenkin keskustaan katselemaan paikkoja. Etsittiin Hua Hinin markkinoita, jotka sitten löytyivät lopulta vahingossa ihan muualta, mistä luultiin. Käveltiin aikamoinen lenkki ja mopoiltiin liikenteessä, joka tänään oli jostain syystä ihan kamala. Jyrki on kehunut paikallisten ajotapaa ja sanoi, että jokainen joensuulainen saisi tulla tänne harjoittelemaan ajamista. Hyvin annetaan tietä, vaikka homma näyttää hurjalta. Mopoilijat juuri puikkelehtivat seisovassa autojonossa jonon keulille. Auton rinnalla onkin aika turvallista esim. kääntyä vilkkaalle tielle. Lisäksi isommilla teillä on leveät kaistat tien vierellä hitaammille kulkijoille. Isoimmat tiet ovat pääsääntöisesti hyväkuntoisia, mutta näissä pikkuteissä olisi toivomisen varaa. Kuoppia ja paikkauksia löytyy ja kapeilla teillä saa varoa joka mutkassa lojuvia tai tepastelevia koiria. Autokanta on hyvä, varmaan parempi kuin Suomessa. Suurin osa autoista on isomoottorisen näköisiä lava-autoja...bemareita yms.

Ajateltiin kokkailla tänään kotona ja ostimme possunpihvejä Tesco Lotuksesta. Päivä on taas sikakuuma, niin kuin eilenkin. Mittari näyttää 38 astetta!

Retkellä

Meidän kahden päivän retki alkoi pikkuisen huonoissa merkeissä, sillä vessanpönttö meni tukkoon juuri Jyrkin käytyä aamusellaisella ja kyytiä ei vaan kuulunut. Vessanpönttöongelmaan kyllä saatiin pikinmiten ratkaisu, mutta taksi seisoi väärässä paikassa meitä odottamassa, eli lähtö viivästyi tunnin suunnilleen. Meitä tuli sitten puhelun jälkeen hakemaan pakettimallinen iso auto ja kyyditsemässä Pu Lius ja kuski, jonka nimestä en saanut ikinä selvää, mutta nuorehko kiva kundi, joka ei osannut englantia, eikä suomea. Pu sen sijaan puhuu suht hyvää suomea. Tosin pitää ensin tajuta, että hän (kuten muutkaan thaimaalaiset) eivät sano r-kirjainta ja lisäksi Pu sanoi s-kirjaimen t:ksi. Suunnattiin ensin kulku lähelle Bangkokia kuninkaalliseen käsityökeskukseen. Siellä on järkyttävä määrä venäläisiä turisteja. Puusta veistettyjä huonekaluja, taluluja ja patsaita oli näytillä. Työt ovat tilauksesta ja valmistuvat kuukausien kuluessa. Hintaakin tulee, mutta työhön nähden kuitenkin ehkä aika vähän. Kierreltiin katselemassa, kun työtä tekevät taiteilijat naputtivat puusta esiin ihmeellisiä muotoja. Yllä yksi esimerkki.

Sitten ajettiin Samphran elephant ground & Zoohon ja käytiin ensin syömässä. Paikka oli tosi hieno ja vessassa jopa aputyttö, joka näytti, mikä vessa vapaa jne. Heti tullessa oli häkki, missä lojui kaksi valtavaa tiikeriä. Niistä sai ottaa vapaasti valokuvia ja niiden kanssa poseeraaminen maksoi 100 baht/hlö ja mehän mentiin. Minäkin jopa, vaikka olen vuosia nähnyt jos minkälaisia kauhu-unia juuri tiikereistä. Voitin pelkoni ja menin. Lykkäsivät tiikerin hännän käteen ja sitten poseerattiin. Häntä tuntui niin voimakkaalta siinä veltosti heiluessa, että jos kunnolla olisi heilauttanut, oltaisiin lennetty kuin leppäkeihäät siitä. Kepillä varustautunut mies piti meistä huolta, vaikka en kyllä saletisti usko, että kepistä on mitään hyötyä, jos tiikeri on toista mieltä.

Sitten seurasi krokotiilien tiirailua. Yhdessä aitauksessa oli 20-50 vuotiaita krokoja. Niitä oli paljon ja voin sanoa, että melkoisen kammottavia otuksia.

Krokotiilishow sitten oli aikamoista seurattavaa. Kaksi jätkää käsitteli niitä miten tahtoi. Vetivät hännästä kuivalle maalle. Työnsivät käden kitaan ja kun käsi juuri lähti, niin kita louskahti ja juuri se ääni siitä kuuluu..."lousk". Panivat päänsäkin kitaan ym. viihdyttävää hommelia. Kepillä niitäkin paukuttelivat ilmeisesti merkiksi, että jotain pitää tehdä, tai en tiedä.

Krokotiilishown jälkeen tuli taikuriesitys, joka oli kyllä kliseinen ja aika typerä ja sitten alkoi elefanttishow. Siinä kerrottiin elefanttien historiaa Thaimassa draaman avulla. Tosi hienosti oli tehty ja siinä oli kevennyksenä kilpajuoksua ja jalkapalloa. Sain sydänkohtauksen melkein taistelukohtauksessa, kun ammuttiin tykillä parikin kertaa ja tulipalot leimusivat lavasteissa.

Ajeltiin sitten Kwai-joelle ja ensin pysähdyttiin sankarihautausmaalla. Tänne oli haudattu etupäässä Amerikkalaisia sotilaita. Hyvin hoidettu hautausmaa.

Majoituttiin Duen Shine nimiseen resorttiin ja siinä vieressä virtaili Kwai-joki. Mahtavat maisemat ja hyvin rehevää viidakkkomaista ympäristöä. Illalla Pu vei meidät syömään joen ja sen kuuluisan Kwai-joen sillan kupeessa olevaan lauttaravintolaan. Hieno paikka oli kyllä. Pu valitsi meille kolmen lajin illallisen, joka sisälsi tom yam kung, eli tulisen katkarapukeiton, punanapsijaa ja kanajuttua. Keitto oli vähän vaikeaselkoinen, sillä katkarapu (SUURI) oli siinä suht kokonaisena ja aikansa naureskeltuaan tarjoilija tuli näyttämään, miten sitä pitää syödä. Hyvää oli, vaikka tarjoilijat kyselivät useasti, että onko liian tulista. Ei kyllä ollut, vaan sopivaa. Ruoka oli hyvää ja joki, sekä väreissä valaistu silta upea!

Tässä yllä kuvaa sieltä Duen Shine-resortista.

Päivä kakkosena startattiin hyvissä ajoin kauhean diskomölyn herättäminä ennen kahdeksaa. Resortissa oli joku koululaisryhmä ja niillä oli aika mökä päällä. Otti kyllä aivoon, sillä olisi nukuttanut aika ihanasti. Aamupalan jälkeen lähdettiin kävelylle Jyrkin kanssa. Pu läksi puutarhamarkkinoille (ja osti auton täyteen kasveja). Thaikut ei pahemmin harrasta kävelyä ja se saatiin kyllä tuta turistipoliisin kautta, sillä semmoinen auto pysäytti meidät. Sanoivat, että pitää tulla kyytiin, vaan vastusteltiin ja selvisi sitten, että luulivat, että ollaan eksytty. Kai ne katsoo, että mitä hullut turistit helteessä tarpoo...

Siirryimme jollekkin juna-asemalle ja aikamme odoteltua tuli museojuna ajamaan meitä kuuluisaan kuoleman rautatietä pitkin,. Juna oli tosiaan antiikkinen (toisen maailmansodan aikainen) ja lippuun kuului virvokkeet, eli teetä, kahvia, pullaa ja cokista. Junakyyti oli aivan mahtava! Upeat maisemat, keinuva kyyti ja tuulenvire ja läpsyvät oksat ikkunasta. Muuten, päivämäärä lipussa on 19.1. 2554...täällä ollaan vähän edellä ajasta....

Käytiin sitten syömässä tosi hyvä lounas ja siirryimme elefanttipaikkaan. Ratsastimme elefantilla, jonka nimi oli niin vaikea, etten sitä muista. Keinuvaa oli meno ja aika jännittävää, sillä maasto ei ollut ihan helppo sille. Aina välillä se vähän meinasi vikuroida ja mennä minne itse halusi, mutta ihme kyllä ajuri sai sen uskomaan. Jyrki joutui ohjuriksikin, mihin itse en olisi itse kyllä alkanut mistään hinnasta. Kuski teki mulle jopa kruunun jostain lehdistä....heh.

Tässäpä lyhykäisyydessään tämä reissu. Muistelemista riittää kyllä pitkäksi aikaa. Tuli maksamaan 11000 bahtia, eli 275 euroa plus jotain käyttörahaa. Mukaan kuului kaikki, mutta makseltiin vähän tippiä krokotiilimiehille ja taksikuskille, sekä ostettiin välillä vettä. Mielestäni halpa reissu, kun ottaa huomioon, mitä kaikkea siinä oli. Mietittiin kyllä, mitähän siitä jää kaiken jälkeen yrittäjän käteen. Pu kertoili mm. että poliisi ottaa 10000 bahtia kuussa korruptiorahaa yms. ja kuitenkin bensa- ym. kulut matkalla ei olleet ihan ilmaisia. Ajomatkat olivat pitkiä, mutta maisemissa riitti ihmettelemistä. Täällä kasvaa järkyttävät määrät sokeriruokoa, minkä korjuuaika on nyt. Sadoittain niillä täytettyjä kuorma-autoja nähtiin ja kaikenlaista muutakin Thaimaan touhua. Paluumatkalla mm. oli kymmenittäin poliiseja ohjaamassa liikennettä, koska joku tärkeä herra tai kuninkaallinen oli tulossa tai menossa. Liikenne pysähtyy ko. tyyppien tullessa. Onneksi eivät sattuneet just kohdalle, vaan saatiin mennä.

Odottelua

Voisi sanoa, että tänään vasta onkin veltto päivä! Ollaan maattu altaalla aamusta asti kirjojen kanssa. Huomenna aamulla klo. 7.00 startataan retkelle Kwai-joelle ja vähän muuallekkin. Reissu kestää kaksi päivää ja siihen sisältyy jos jonkin moista nähtävää ja koettavaa...mm. käynti kuninkaallisessa käsityökeskuksessa, norsulla ratsastusta ja tietysti ne sankarihautausmaat ja ajelun kuoleman rautatien junalla yms. Odotamme innolla pääsyä reissun päälle! Varattiin matka eläkkeellä olevalta "upseerilta" tms. nimeltään Kuisma Lius. Hän asuu täällä thaivaimonsa kanssa ja pyörittää (vaimo) taksifirmaa ja tälläisiä retkihommeleita. Saa nähdä ollaanko kahdestaan kyydissä, vai tuleeko mukaan muita. Jos muita ei tule, niin joudutaan maksamaan vähän enemmän, mutta halutaan nyt kuitenkin päästä jo liikkeelle.

Rannalla

Oli pakko laittaa kuva meidän Läski-Vilistä, kun tuli sitä niin ikävä! Vaikka enemmän on ikävä jo lapsukaisia tietenkin...

Ajeltiin khao Takiabin rannalle tänään. Tuuli oli voimakas ja aallot kivan isoja. Meri välkehti vihreänä. Rantahiekalla on miljoonittain simpukoita ja jopa yksi kuollut pieni mustekalakin, sekä jotain meduusan tapaisia olioita. Ranta on jonkin verran likainen, roskia ja pulloja, muttei missään nimessä siinä suhteessa, kuin Intiassa. Kummastuttaa kyllä, että rannat hotellien edustoilla ovat siinä kunnossa. Jyrki kävi uimassa, mutta minä tyydyin käppäilemaan rantavedessä, koska uikkarit kuivuu niin kauan. Mentiin sitten kaupunkiin ja katseltiin rautatieaseman ympäristöä ja käytiin kaupassa. Yhdestä Tesco Lotuksesta ostettiin kuvan mukaiset "Pork Cake", eli valmiit jättimäiset jauhelihapihvit. Paisteltiin ne tuossa ulkona Teppan- sähköpannulla. Aika tulisia olivat, sillä chiliä ei oltu säästely (koira söi loput parissa sekunnissa). Ostin sitten jostain kojusta vielä annokset hedelmiä. Vissiin greipin tapaisen hedelmän paloja ja maustepussi mukana. Luulin, että se on joku sokerisekoitus, mutta ylläripylläri, olikin sokeria, suolaa ja chiliä! Suu oli kyllä tulessa syönnin jälkeen taas, mutta hyvää oli!

Tässä näkymä apinatemppelille mennessä. Lahjoitettiin vähän rahaa kissoille suunnattuun hyväntekeväisyyteen. Näkyihän siellä pari kattia. Toinen naukui, kuin meidän Vili ovella yhden alttarin edessä, mutta se ajettiin sieltä näköjään äkkiä pois. Koiria sen sijaan oli ja suloisia pentujakin. Alueen koirat ovat jo syöneet kaikki raksut. Lähinnä se söpö Arkajalka ja imettävä narttu. Pitänee käydä taas raksukaupassa.

polliisi ja kotipäivä

No nyt on sitten tullut asioitua poliisinkin kanssa, tosin hyvissä merkeissä. Tervehti kohteliaasti liikennevaloissa, ja kysyin häneltä rahanvaihtopaikkaa. Sain ajella ympäri kylää (varmaan parikymmentä kilsaa) että löysin paikan. Että silleen (kirj. Jyrki)

Tänään on vietetty enempi taas kotipäivää. Aamulla siivottiin kämppä ja käväistiin kaupungilla. Aurinkoa on otettu ja pyykkiä pesty. Käytiin syömässä tuossa viiden tähden golf-clubilla hampurilaiset ja kylläpä ne maistui hyvältä taas tämän thaityyppisen ruuan keskellä. Hyvää ruokaahan täällä on, mutta ei olla kyllä törmätty ihan tyrmäävän hyvään. Bangkokin hotellin kana cashewpähkinä-annos oli loistava ja eilen söin ihanaa kookoskanakeittoa, mutta muuten aika keskinkertaista on ollut.

Kadunvarsilla on "kauppoja", joissa on näin länkkärin silmin aika erikoiset valikoimat monesti. Tänään shopattiin clubilta tullessa yhdessä semmoisessa. Ostettiin vettä 12 pulloa, yksi pieni thai-viskipullo, hirveän iso puntti suitsukkeita ja kahvia. Lasku oli vajaa 300bahtia eli noin 7,5€. Siellä oli jotain pieniä ruokajuttujakin, mutta kun niistä ei mitään ymmärrä, niin ei tule ostettua. Huomenna on sunnuntai ja jännityksella odotamme, mahtavatko viereisen talon rakentajat pitää yhtään vapaapäivää viikossa...

Cha am

Tehtiin tänään moporeissu lähellä olevaan Cha amiin. Se on tuollainen lomakylä n. 25km päässä täältä. Tuntui olevan pieni ja huomattavasti kaupallisempi rantapaikka kuin tämä Hua hin. Koko ranta oli täynnä rantatuoleja ja kaupustelijaa kulki myymässä vaatetta, hedelmiä ja koriste-esineitä. Merellä kävi huuto ja mekastus, kun ajeluttivat "banaaneilla" porukkaa. Hauskaa tuntui olevan. Tienvieret on täynnä kauppaa ja kojua. Myytävänä lähinnä turistikamaa. Räätäleitä oli sielläkin. Puku irtoaisi noin satasella ja siihen kuuluisi paita ja solmiokin. Ei taida tuo mieheni kuitenkaan tarvita pukua, kun ei ole käyttöä oikein. Meidän "lähikaupan" mummo on ihastunut Jyrkiin ja oli tänään aamulla tullut halailemaan jopa ja kehuu partaa yms. Siinäpä thaityttö Jyrkille! Mopo kulkee melkoista kyytiä verrattuna suomen mopoihin. Jyrki testasi, että satasta päästiin (ei tartte säikähtää). Tänään on tosi kuuma päivä +35!

Tässä on yleisön pyynnöstä kuvia vähän kämpästä. Yllä on toinen makkari. Tässä ei nukuta ja en viittinyt ottaa kuvaa meidän makkarista, kun se oli niin sotkuinen. Talossa on siis kolme makuuhuonetta. Kaksi parisängyllistä ja yksi ykkössänkyinen huone. Tosin siinäkin on alla lisävuode, joten kuusi tyyppiä voisi majoittua tähän. Vessojakin on kolme ja suihkuja neljä, sillä yksi on ulkona altaalla.

Olohuonetta. Tiikkinen ruokakalusto ja vasemmalla näkyy tietokonepöytä. Siinäpä sitä on tullut istuskeltua...

Sisäänkäyti. Illalla syttyy valot automaattisti ja talon seinät vilisee gekkoja.

Olohuonetta taas. Ihan kiva nahkasohva ja telkkukin on, mutta vähän sitä on tullut katseltua. Yhtenä iltana sentään katsottin Scary movie-elokuva. Piha on tosi pieni. Allas vie suurimman osan ja muuten on vain kapeat kujat ympäri taloa. Koirat käy norkumassa pari kertaa päivässä ja on syötetty niille jotain Pedigree raksuja. Äkkiäkös on kuppi tyhjänä! Ovat kilttejä, mutta arkoja.

Mopoilemassa

Uskaltauduttiin sentään mopolla liikenteeseen ja se kannatti! Tosi kiva reissu oli ja helposti osattiin ajella keskustaan, eikä sinne kauaa ajallisesti tosiaankaan mennyt. Jyrki ajeli ihan prokuskina siellä thaikkujen seassa. Muutamia sydänpysäyksiä aina välillä minä tietenkin sain, mutta niinhän on suomessakin auton kyydissä. Täällä tosin niitä aiheuttavat yllättävät muhkurat ja kuopat tiessä, sekä koirat ja yhtäkkiä jostain kääntyvät kulkupelit. Käveltiin kujia pitkin ja käytiin kuvan mukaisessa rantaravintolassa limukkaa juomassa. Jyrki suostui ostamaan itselleen paidan! Lisäksi ostettiin voidetta ötökänpuremiin (niitä tulee vaan) ja ibuprofeiinia. Takaisin tullessa käväistiin katsomassa elefanttipaikkaa, joka olikin siinä läheisen temppelin kupeessa. Meillä ei ollut tarpeeksi rahaa lähteä tunnin kestävälle ratsastukselle elefantilla, mutta kenties toisen kerran... Mutta mielessä on Kwai-joen reissu, johon sisätyy vastaavaa puuhaa. Katsotaan, minä päivänä lähdemme ko. kahden päivän retkelle.

Talolla ramppailee vähän väliä jotain porukkaa. Ainakin puutarhuri käy joka päivä kastelemassa ja muutenkin hoitamassa kasveja. Sitten täällä käy allaspojat uima-altaan kimpussa ja välillä kuulemma ötökäntuhoajat myös. Pihassa on mm. orkideoita ja pieniä banaanipuun alkuja, sekä joitain tuntemattomia istutuksia. Gekkoja näkyy varsinkin iltaisin. Yöllä on Tokee gekko huudellut soidinhuutojaan...O-keee, O-kee, ihan kuin joku nukke jota puristetaan mahasta. Aika karmiva ääni. Lisäksi on gekkoja, pieniä, jotka ilmestyvät iltaisin talon seinille. Ne huutelevat että, tsik-tsok. Pihassa on jo kahtena päivänä nähty eilisessä kuvassa esiintyvä pitkähäntäinen kaveri myös. Minua pikkuisen hirvittää nuo otukset, mutta yritän hillitä itseäni ja olla välittämättä niistä. Vieressä majailee joku lehmäfarmi ja kukkoja. Lehmät on eri näköisiä täällä, semmoisia kummallisia riippuvakorvaisia ja aika rumia. Lehmänpaskaa on tiellä ihan kiitettävästi. Koiria on varmaan yhtä paljon kuin Intiassa. Ne kaikessa rauhassa makailevat milloin missäkin ja notkuvat teiden varsilla. Tarkkana saa olla ajellessaan.

Lököilyä

Ruokapöydän kukka-asetelma. Tekokukkia...

Alttari. Paljon suitsukkeita ja huomatkaa vesimuki on jätetty hengille, ettei tule jano.

Tämä buddha näkyy kauas. On tässä läheisessä temppelissä, jossa tänään kävimme.

Black Mountain golf club. Hienon näköinen paikka ja varmaan mukava pelailla jos siitä tykkää.

Nyt on sitten allas päivä. Lokoillaan vaan puolipilvisessä säässä allastuoleissa ja luetaan kirjoja. Käytiin kuitenkin vähän mopoilemassa viereisellä golf kentällä (ei siis ihan siellä kentällä vaan....) ja yhdessä temppelissä matkan varrella Hua Hinin keskustaan. Eli siis hyvin lähipiirin ajelua. Pitää totutella vasemmanpuoleiseen liikenteeseen.

Suunnitelmissa pieni evästys valkoista leipää ja nuudeleita (hyvästi karppaus) näin päiväsaikaan ja sitten illalla taas lähiravintolaan syömään.

Tällainen kaveri oli muuten portaillamme aurinkoa ottamassa. Mukavaa kai hälläkin :)

Khao Takiab

 Hua Hinin rantaa. Taustalla häämöttää Khao Takiab, eli apinavuori, jonne me hullut käveltiin +34 asteen helteessä. Matkaa kertyi noin 6 km. Koko matka ei onnistunut rantaa pitkin. Meri oli ihan hieno ja rannat paljon rauhallisemmat, kuin Intiassa. Ei ollut shackeja, mutta joitakin hierontapaikkoja kylläkin. Tunnin kestävän hieronnan saisi 250 bahtilla. En muista, milloin olisin ollut niin hiessä, kun tämän reissun jälkeen. Mekko oli litimärkä. Hävetti, kun mentiin sitten taksilla ostoksille isoon kauppakeskukseen, ennen kotiinlähtöä, kun takapuolessakin oli hikiläikät. Sää on tänään ollut pilvinen, ehkäpä onneksi, koska lämmintä riittää!

 Kyllä siellä vuorella olikin niitä apinoita! Minua vähän jopa hirvitti nuo räävittömät otukset. Keskenään tappelivat ja harjoittivat vaikka mitä paheita. Siellä oli myös temppeli, johon näytti olevan noin miljoona porrasta ja se jäi kyllä uupuneilta matkalaisilta kokematta. Ja sitäpaitsi meillä ei olisi ollut sinne tarpeeksi säädyllisiä vaatteitakaan. Kylteissä kehtoitetaan pukeutumaan asiallisesti ja se tarkoittaa täällä sitä, että olkapäät on peitettävä, eikä polvet saa näkyä. Tässä meidän kotikulmillakin on upean näköinen temppeli, jossa on valtava kultainen buddha, joka näkyy kauas. Siellä pitänee käydä joku päivä. Jyrki on harjoitellut mopolla ajoa. Intti aamulla, että lähdetään keskustaan sillä, mutta luojan kiitos, ei lähdetty, kun en antanut periksi. Reitti ei ole niin yksinkertainen, kuin kartasta näyttää ja liikenne on ainakin lähempänä keskustaa aikamoinen. Kunhan nyt ekaksi harjoitellaan täällä lähistöllä sitä vasemman puoleista hullua aasialaista ajotapaa...

Täällä lähistöllä on kuninkaan suojeluksessa oleva koiratarha. Noita piskejä on joka paikka täynnä ja meilläkin on täällä alueella omat lemmikit. Arkoja ovat, mutta talon omistajat ovat ruokkineet niitä ja jopa pesseet täishamppoolla. Ostettiin tänään koiranraksuja ja tämä pystykorvan näköinen nimeltään Arkajalka tuli heti niitä syömään innolla. Päivysti sitten tossa pihalla tyytyväisen näköisenä.

Käväistiin kaupassa ostamassa kaikenmaailman tarviketta pyykinpesujauheesta leipään ja nuudeleihin ja niihin meni noin 25€. Eli on täällä halpaa, mutta kyllä tuota rahaa kuluu kuitenkin aikalailla. Tänäänkin taksikyyteihin on mennyt 650 baht. eli 16,5 euroa noin.