Tämän kesän eka matka suuntautui Granadaan Espanjaan. Se oli monimuotoinen reissu, erilainen, koska siihen liittyi koiran hakeminen ja siihen liittyvät jutut tekivät siitä ainutlaatuisen kokemuksen. Kaikkiaan Granadan kaupunki teki vaikutuksen meihin, sillä siellä oli aistittavissa historian siipien havinaa nykyaikaan sekoitettuna. Mahtavat vuoret olivat läsnä ja niitä rakastan aina, vaikka se vaikuttaakin siihen, että liikkuminen on raskasta ja hikevää.
Ilman muuta tämä matka on top kolmosessa ehkä jopa kakkossijalla matkoistamme. Eka on kyllä aina vaan se Intian reissu vuodelta 2009. Mutta viikossakin voi kokea paljon, paljon. Ilman tätä matkaa en olisi vielä elämässäni vieraillut mm. koiratarhalla, mikä oli kokemuksena ihan mahtavan kasvattava ja silmiä avaava.
Järjestelimme matkaa Lenita Lehtosen avulla ja hän oli varannut meille erikoisen ja mahtavan majapaikan ns. luolamotellista
http://cuevascoloras.blogspot.fi/. Paikka sijaitsi vuoren rinteessä, eikä autolla esim. päässyt ihan sinne perille asti, joten se tiesi hikistä kiipeämistä (huom. lämpötilat....) useita kertoja joka päivä. Mutta majan terassin näköalat, kuten ensimmäisestä kuvasta näkyy, olivat ihan mahtavat ja korvasivat kyllä vaivan. Iltaisin istuttiin terassilla katselemassa auringonlaskuja.
Kävimme koiratarhalla Lenitan kanssa. Jännitti tosi paljon se reissu, mutta oli se antoisa.
Jos ei olis koiraa ollut varattuna jo etukäteen...olisin varmaan ottanut tämän. Se juoksi heti ensimmäisenä meitä vastaan, eikä päästänyt silmistään ja vaatimalla vaati rapsutuksia. Ihan mahtava hauva! Jotain vinttikoiraa siinäkin varmaan oli ja jotain muutakin. Oltais voitu ruveta kakanpesuhommiin, mutta mulla oli selkä sökönä (vaihteeksi) joten tyydyttiin varmaan koiria miellyttävään puuhaan, eli rapsuttamaan kaikkia mahdollisia tyyppejä. Eihän ne ressukat siellä hellyyttä saa, kuin satunnaisesti ja hyvin harvoin. Lenitalla oli punkkipihdit, joten niitä sitten nyppäiltiin ja harjailtiin turkkeja.
Tietysti bongailin galgoja. Tämä poika tässä oli lähdössä Saksaan. Tarhakäynnin jälkeen oltiin yltäpäältä koiranpaskassa ja kurassa yms. mutta so what. Yhtä unohtumatonta kokemusta rikkaampia kyllä oltiin myös.
Vähän hassuun järjestykseen sain taas kuvat, mutta tässä uusi koirulimme lepäilee terassin soffalla.
Lentoboksi piti ottaa mukaan. Meillä kävi satumainen onni, kun löysimme työkaverin avustuksella lainaksi sopivan kokoisen lentoboksin. Uudet maksaa yli 200€, joten säästö oli aikamoinen. Siinä menee meidän matkatavarat. Aika vähillä siis pärjättiin.
Perille päästyä, Lenita tuli meitä vastaan kentälle ja otettiin taksi motelliin tai hostelliin tms. mikänytolikaan. Vähän piti soitella ja odotella vuokraemäntää... Majoitusmuoto oli ennenkokematon meille. Tähän majapaikkaan mahtui noin 10 tyyppiä kerrallaan. Kolme kahden hengen huonetta ja neljä kerrossänkyä oli yhdessä välitilassa. Lisäksi yhdistetty keittiö/olohuone kaikille. Kaksi vessaa ja suihkua. Tutustuttiin yhteen pariskuntaan Texasista ja Pariisilaiseen naiseen, joka matkasi kissansa kanssa. Muita vieraita oli ainakin naislauma ehkä Hollannista.
Majapaikan terassilta oli upea näkymä. Tuossa vastapäisesen talon parvekkeella piti joku rastatukka kitaratunteja ja sitä oli viihdyttävää kuunnella.
Kujat olivat kapeita. Suurin osa paikallisista autoista oli rutussa, enkä kyllä ihmettele miksi. Metroa oltiin rakentamassa kaupunkiin, mutta nykyisen laman tultua, se projekti oli joutunut jäihin.
Kuljimme kaupungilla aika lailla eksyksissä montakin kertaa. Aika monimutkainen kaupunki oli karttojenkin avulla seurattavaksi. Yhtenä alkupäivien aamuna läksimme reissuun ja oltiin kartalla, muka...mutta ihan eri paikassa kuitenkin. Ihan hauskoja seikkailuja nekin.
Tässä on luolakämpän keittiö/olohuonetta...mukavan viileää, joskin hiukan homeenhajuista.
No, Camy on tullut jäädäkseen! Tiistaina siis mentiin ja tavattiin Camy keskiviikkona ja torstaina ja otettiin se sitten hoitoomme perjantai-iltana. Tapasimme huiman ihania ihmisiä, jotka uhraavat ison osan elämästään näiden poloisten auttamiseen. Ollaan edellen tosi vaikuttuneita heidän toiminnastaan.
Jännä, miten koirat osasivat kulkea siellä. Camyn ja tässä myös Bibin (Vivi lausutaan) kuljettiin tuntitolkulla kaupungin kapeita kujia ja ne osasivat väistää autoja aina ihan seinän viereen. On se erilaista siellä, kuin täällä! Täällä ei tarvitse autoja sillein edes väistellä. Tykkäsin kulkea siellä, aistia sitä historian havinaa..siellä tuli ihmisetkin juttelemaan ihan eri tavalla kuin täällä. Ollan me suomalaiset aikamoisia tuppisuita kyllä!
Granadaan voisin mennä vaikka uudestaan. Mulla oli kyllä ollut Espanjaa kohtaan aikamoisia ennakkoluuloja, mutta ne karisivat kyllä tällä lomalla. Ehkä tämä oli oikea paikka mennä. En usko, että olisin tykännyt mistään niistä rannikon perinteisistä turistikohteista.
Yksi, mikä vähän häiritsi matkalla oli se, että en osannut espanjankieltä. Eikä nämä espanjalaiset osanneet englantia, kuin harvat. Liekö pitäis ilmottautua kansanopiston kursseille....
Jaahas ja tähän päättyy tämä matka...koira on kopissa ja menossa lentokoneeseen. Huh, mikä fiilis se oli. Itkettiin siellä Lenitan kanssa. Koneessakin nieleskelin koko ajan, kun mietin, että raukka on siellä ruumassa ihan yksin. Väkisin lopetin sen ajattelemisen ja koira oli ihan kunnossa ja ok kentällä Helsingissä. Meidän yhteinen loppuelämän matka on alkanut ja hyvältä näyttää!!!
