Paluu arkeen

Olen ollut kolme vuoroa töissä ja jo tympii. Jotenkin tunnelma on siellä aika kireällä, porukka väsynyttä ja kettuuntunutta. Eipä ole kovin mieltä ylentävää. Mutta muuten tuntuu, että alkaa taas normaali elämä sujua. Selkä on aika hyvässä kunnossa (paino sanalla aika), joten pääsen huomenna ekaa kertaa pitkästä aikaa salille. Mulla on ohjaustunti ja katsotaan, millaisen ohjelman Marja nyt tekee. Pitää olla varmaan aika tarkkana, että hommelit sopii selälle. Tosi kiva on pitkästä aikaa päästä taas salille! Ajattelin, että syvien lihasten harjoittaminen olisi tarpeen myös, joten harkitsen pilateksen kokeilua. Siinä saa kuulemma oikean ryhdin, jota minä tosiaan tarvitsen. Uuden lantion asennon harjoittelu ei ole helppoa.

Vastoinkäymisetkin jatkuu. Näihin kohta tottuu....astianpesukone vuotaa ja jouduimme ostamaan uuden (tilattiin hobby hallista, kun sieltä saa osamaksulla) ja Jyrki maksoi auton huollon, vähän yli 700€. Hohheliheijjaa, kylläpäs tota rahaa menee. Lomalla kökitään takuuvarmasti kotona, kun ei ole rahaa lähteä yhtään mihinkään. Oih, ja mun fysioterapiatkin on vielä maksamatta! Ei ole köyhän elämä herkkua, ei.

Karppaushommeli jatkuu loman jälkeen entiseen malliin. Testasin huvikseen yövuorossa tikulla, olenko ketoosissa ja siltähän tuo vahvasti näyttää. Paino on just siinä 64kg, mistä en ikinä ole vuosiin päässyt alemmas, joten saapa nähdä jäänkö siihen. Kyllä olen siihenkin tyytyväinen, mutta tulee vähän himo puottaa vielä vähän. Voipi olla, että kun pääsen aloittamaan salilla käymisen, paino lähteekin putoamaan. Koko karppausaikana en siellä ole käynyt, sattuneesta syystä. Yövuorot jaksoin tosi hyvin. Tänä aamuna Lari ihmetteli, että olinko tosiaan valvonut koko yön, kun näytin muka niin pirteältä. Ja niin olinkin. Söin puolenyön aikaan ja sitten viideltä tonnikalasalaattia. Heräsin ilman päänsärkyä ja pahaa oloa, mikä on ihana asia. Tuntuu vaan, että aina on kaikki vihannekset lopussa, vaikka niitä kantaa selkä vääränä kaupasta.