Toipumista

Nyt alkaa vahan nayttaa silta, etta taudin siivet ovat taittumassa. Eilen viela seurasi oksentelua ja kovaa mahakipua, seka kuumetta, mutta tanaan kuume on laskenut. Viela esim. kavely sattuu potsiin ja pieni lenkki teki tosi tiukkaa toipilaalle. Varmaan toistasataa pulssikin hakkasi ja hikoilu oli edelleen saunatasoa. Mainittakoon, etta ihan terveellekkin naissa lampotiloissa kavelylenkit ottaa voimille. Eli, sama meno jatkuu...

Eilen kavin hedelmaostoksilla. Ostin pienia banaaneja, mandariineja, ison papaijan ja kaksi jotain tuntematonta tapausta. Toisessa oli sisalla punaisia siemenia,aika kirpeita. Toinen naytti vahan mandariinilta, oli tosin soikeampi ja siina oli pieni varsi. Sen sisalta loytyi harmaata sammakonkudun nakoista tahmaa siemenineen. Se maistui hieman kypsalta karviaiselta. Tosin tuntui aika inskalta suussa. Eilinen menikin hedelmalinjalla kokonaan. Reissulla tuli vastaan vaikka mita rahanpyytajaa. Yksi kerasi spitaalisairaalalle, toinen muuten vaan, yksi oli yksijalkainen ja yksikatinen. Loppumattoman maaran rupioita saisi taalla menemaan, jos jokaiselle antaisi.

Kylalla liikkuu yksi ihme porukka: Mies kantaen jotain alttarin tapaista, nainen rummuttaa ja viela lapsi juoksentelee mukana. Ne on puettu ja maalattu aika erikoisesti. Aggressiivisen oloisesti rahaa vaativat siita rummutuksesta tai jostain. Tanaan ne oli meidan hotellin aidan takana paukuttamassa ainakin puoli tuntia. Lopulta vartija ajoi ne pois.

Tanaan leikitaan kunnon turisteja ja ollaan varattu poyta meidan hotellista illan systeemeihin, mihin kuuluu illalinen ja vissiin jotain perinteisia tanssi- ja lauluesityksia. Huomenna aiotaan kylla siirtya jonnekkin muualle, koska kylla tama kyla tuli tutuksi jo viimeksi ja hotellihuoneen seinat kohta kaatuu paalle. Voihan sita sairastelua jatkaa jossain muuallakin (toivottavasti kuitenkin terveytta). Yhtena vahvana vaihtoehtona on Goan paakaupunki Panaji.