Illalla siis oli partyt hotellilla. Homma alkoi klo 19.00. Joku Rajahtsthanilainen joukkio oli siella esiintymassa. Kokoonpanossa oli kolme miesta erilaisine soittimineen ja nainen tanssimassa. Koko rahan edesta tosiaan esiintyivat, silla syomaan paastiin vasta kahden tunnin kuluttua. Ihan viihdyttavaa touhu oli ja siina sivussa ruotsalaislapsilla oli oma show. Ruoka oli kylla pettynys, minka arvasikin. Eihan nuo buffet-jutut koskaan kovin hyvia ole. Jyrki kiristeli hampaitaan, kun sen vieressa oli kolme suomalaista tyyppia, jotka oli erittain rasittavia jutuiltaan. Ensinnakin ne kehui, etta eivat ole loytaneet sitten mitaan valittamista koko matkasta ja saman tien kuitenkin oli kauhea valitus. Musiikki oli liian itamaista, kun heilla kuunnellaan vain jazzia, ruuan tulo kesti liian kauan, Panajiin on liian pitka matka, eika paikallisten puheesta saa mitaan selvaa. arrrggg! Juhlan jalkeen kuunneltiin parvekkeella ilm. koiran valitusta, joka oli sydanta sarkevaa. Paateltiin, etta se varmaan synnytti. Seurattiin myos parvekkeen seinalla liikkuvia gekkoja.
Aamulla sitten me reippaat reppumatkalaiset (matkalaukut..) hypattiin Guru-nimisen taksikuskin kyytiin ja ajettiin 2,5 tuntia etelaan, Palolemiin. Matka oli erittain mielenkiintoinen. Upeita vuoristomaisemia, riisiviljelmia, maissipeltoja, tietyota ym. Myos kuolemaa halveksuvaa ajamista, mika aina saa minut aina sykkyralle. Guru oli kylla aika rauhallinen kuski, onneksi. Matkaa tanne on noin 90km. Aikaa kuluu teiden kunnon ja hullun liikenteen takia niin paljon.
Sitten alkoi hullu majapaikan metsastys. Kyytiin hyppasi joku ukko ja sanoi nayttavansa meille hyvat majapaikat. Ensimmainen oli lahinna tyomaakoppia (paitsi huonompi) muistuttava laava. Sitten kierrettiin muutama muukin laava. Hienolta nayttava majatalokin oli niin epailyttava, etta ei otettu sitakaan. Onneksi paastiin eroon siita helppoheikista. Meinasi iskea epatoivo, ettei loydeta ollenkaan paikkaa. Sitten yhden hotellin (taynna) respa suositteli viela yhta paikkaa ja sehan meille sitten sopi, onneksi. Tama on kiva, siisti paikka, jossa on vilpoinen kauniisti laitettu puutarha ja tama nettipaikkakin on tassa samassa. Rantaan on n. 200m. Ranta on ihan toisenlainen taas kuin muualla. Taalla on kallioita ja lahdelmia, eika juuri edes schakeja. Muutenkin taalla on tosi rento ja rauhallinen fiilis. Ei tavarantuputtujia, eika rannalla mitaan liitovarjoilun, veneilyn eika minkaan muunkaan kauppiaita. Paastiin kaipaamallemme rantakavelylle!
Jyrki on jo terve. Antibioottikuuri on loppunut, samoin tauti. Kyllahan tuo kestikin!
Kotijoukoille hirveasti haleja ja terveisia. Kylla me teita kaivataan! Ja yli puolet on lomasta jo kulunut jo...
1 kommentti:
Onpa hyvä kuulla, että isi on jo terve! Kyllä se tosiaan kestikin hyvänen aika...kolme, neljä päivää?
Se iltatouhu kuulosti ihan mukavalta, mutta ristiriitaiset suomalaisturistit ei oikein. Vähän niin kuin sanoisi, että onpa tämä ruoka hyvää, paitsi liian kuumaa, liian mausteista enkä minä tykkää noista pienistä keltaisista palluroista.
Minun ruoassa oli eilen pieniä keltaisia palluroita, mutta ne oli hyviä. Ne oli varmaan sinapinsiemeniä.
Minä haluaisin jo pikkuhiljaa saada sen perhanan ABI-hupparin. Koulua ei oikein ole enää paljoa.
Viettäkääpäs mukavaa aikaa siellä Palolemissa! Osukoot kohdallenne lisää Guruja!
Lähetä kommentti