Aika pitkalle siis paastiin ns. terveen papereilla, mutta nyt on Jyrki saanut jonku popposen mista lie. Silla raukalla on kuumetta, eilen ja yolla jopa 39,5, nyt tanaan onneksi vahan vahemman. Ihmeen reipas se kuitenkin on ollut, verrattuna joihinkin aikaisempiin 37,15 lampoihin verrattuna. Maha on myos pikkuisen kipeana ja taynna ilmaa kuulemma. Harkittiin aamulla jopa laakariin lahtoa, tai apteekkiin, mutta paatettiin nyt kuitenkin katsoa viela. Asken kaytiin yrittamassa pienta syomista. Kummallekkaan ei oikein maistunut, mutta pakkohan se on jotain syodakkin.
Vietiin pyykkia pesuun, kun alkaa tassa hikoilussa vaatteet loppua kesken. Kovasti on myos luettu ja ristikoita taytelty. Eihan sita jaksa koko ajan liikkeellakaan olla. Loysin eilen yhden kiskan, jossa oli divari. Ostin sielta suomenkielisen kirjan, Paholainen pukeutuu Pradaan. Sekin jo loppui, kun tuo sairastelu pitaa meita aika tehokkaasti tassa lahiymparistossa vaan.
Ilalla oli janna seurata, miten kyla lahtee ihan toisenlaiseen eloon kun aurinko laskee. Ensimmaisena heraavat varkikset. Hillittomina laumoina lentelevat palmuista toiseen ja pitavat korvia raastavaa metelia. Ihmiset sytyttelevat tandooriuunejaan, polttavat roskia, koirat heraavat koko paivan kestaneilta unilta, musiikki soi siella taalla, valoja sytyy, ilotulitukset paukkuu, autot ja mopot toottailee. Aikamoinen aanten kakofonia ja hajujen myos.
Eli eipa taalla nyt ole sen kummenpaa kerrottavaksi, kun tuli tuota tautihommaa. Maanantaihin asti ollaan kuitenkin taalla Calancutessa ja sitten mennaan taas jonnekkin, en tieda viela, minne.
Elinalle ja Jirille toivotan antoisaa Lontoonreissua!!!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Siehän et tainnut olla sairas, vai? No, toivotaan, että se isi paranee nyt ja jatkatte sitten entistä ehompina matkaa. Luuletteko te, että se on joku ihan tautitauti vai joku ruokamyrkytyshommeli?
Meillä koulu vaan jatkuu, ja kohta minä lähden töihin. OPO pamautti tänään pienryhmäkeskustelussa, että kuusi päivää, ja sitten alkaa viimeinen koeviikko, eli kohta sitä pakerretaan prelejä niska limassa ja hytistään auditorion kylmässä, tai missä me niitä prelejä sitten tehdäänkään.
Mummo on tulossa sunnuntaina. Tiedättekö mikä on hassua? Meillä ei ole ollut kertaakaan sellaista "pahaa" ikävää, paitsi minulla silloin etukäteen, vaan se on sellaista... että ahaa, ne ei ole kotona. Te olette muutenkin varmaan aina niin paljon poissa, että me ollaan totuttu tai jotain. Onhan se hassua, kun ei oikeasti ole kahteen viikkoon(?) nähnyt kumpaakaan...
Lähetä kommentti