Nyt on rauhoituttu torakkasekoiluista ym. seilkkauksista ja Madventuresin sanoin kuosituttu taas melkein normaaleiksi.
Calancute on muuttunut valtavasti vuodessa. Tanne on tullut uusia rakennuksia ja entisia on laajennettu ja siistitty. Entinen sapina ja meno sentaan tuntuu olevan tallella. Illalla mentiin auringonlaskun aikaan rannalle. Shackeja oli ehkapa vahemman kuin viime vuonna. Tuli yksi jaba siihen juttelemaan, Jack. Han sanoi kylla oleansa myos Jyrki. Osasi suomea muutaman sanan ja halusi jutella ja hanelle piti opettaa paljon onnea vaan suomeksi, koska hanen suomalaiset tutut olivat tulossa lapsineen tanne viettamaan Matti-pojan synttareita. Tyyppi oli mukava ja kyseli monenlaista. Varsinkin sita, voiko euroopan maissa asua yhdessa ilman avioliittoa ja miten erohommat menee, tai jos on lapsi jne. Sekin kiinnosti, voiko seurusteleva pari asua tyton vanhempien kotona. Aika vaikeita kysymyksia osasi esittaa. Sitten se kiinnostui meidan tytosta, kun kuuli etta on 18-vuotias. Halusi, etta lahetamme kuvan hanesta Idalle. Saapa handa, pojottaako tama Jyrki meidan ovella joskus avioliittoaikeissa? Naista kun ei oikein tieda aina, ovatko tosissaan vai pilailevatko. Jack oli Mumbaista kotoisin ja opiskelee tietotekniikkaa. Rahoittaa opintojaan Goan rannoilla tyoskentelemalla. Vahan jai hanen toimenkuvansa kylla epaselvaksi.
Taalla on tormatty taas suomalaisiin. Siella etelassa meni paivia, ilman etta olisi kuullut suomen sanaa. Etelapuolella oli sen sijaan tosi paljon venalaisia.
Me ajateltiin viettaa tassa pari laiskaa paivaa. Ristikoita on taytetty ja luettu Juha Vuorisen kaksi kirjaa (tehokkaat myos torakantapossa) ja yhden enkunkielisen kirjankin luin How to be instat Goan. Jyrki on ruskettunut aika hyvin jo, mutta mulla puuhaa riittaa viela silla saralla. Kun ei tartu niin ei tartu! Paikallisetkin ihailee mua aina...you are so white...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
No niinpä kiinnostuikin. Ahhah, ei kyllä olisi ihan puhelinnumeroa tarvinnut antaa. MINÄ en sattumoisin ole tavannut ko. kaveria enkä tiedä siitä yhtään mitään. Varsinkin kun se kyseli kaiken maailman avioliittojuttuja teiltä, niin että HALOO! Vähän olisi voinut miettiä. Kiitosta vain.
Sain siltä meinaan tekstarin sirkuskouluun, enkä ole ollenkaan tiennyt mitä siihen pitäisi vastata, kun ei tiedä yhtään, että mitä se haluaa.
Mie olin eilen vihainen Vilmalle ja Larille kun tätä stressiä taas oli näköjään kasaantunut, ja se räjähti ihan tyhmästä jutusta, polkupyöristä (mutta kyllähän minä tiesin oikeasti mistä puhuin. Olisin halunnut mennä pyörällä sirkuskouluun, ja V ja L oli menossa Giganttiin ostamaan limppariaineita. Larin pyörä on rikki. Mie sanoin, että saisinko vaikka ajaa koululle asti, ja sitten ne tappeli siitä kyyditäkö vai ei ja kuka saa ajaa. Mie heitin avaimet siihen rappusille ja kävelin sirkuskouluun. Siinä olisi muuten käynyt näin: Vilma olisi ajanut ja Lari joutunut kävelemään.) Minä ylireagoin, enkä olisi enää ollut vihainen sirkuksen jälkeen, mutta ne oli ostanut minulle sellaisen sovintokukkasen (kaktuksen :D), pienenpienen Pet Plantin, jota kasvatetaan pienessä, noin nimettömän paksuisessa tuubissa niin kauan, että se on tarpeeksi iso ruukkuun. Se kaktus on ikuisen rauhan symboli. Joskus minä ajattelen, että ne on kamalan ajattelevaisia silloin kun haluaa.
Nyt minä yritän olla räjähtämättä uudestaan.
Huomenna minä menen töihin. Lari söi eilen yksitoista lihapullaa, kun Eila teki ite semmoisia. Taisi maistua.
Viettäkäähän mukavia laiskottelupäiviä.
Lähetä kommentti