(Jane ratsun vieressä)
Olipa kerran Tarzan ja Jane. Eräänä aamuna Tarzan kysyi Janelta "Lähdetkö viidakkoon kanssani". Jane suostui ja he hyppäsivät vanhan uskollisen ratsun selkään ja lähtivät pitkälle matkalle kohti viidakkoa. Ratsulla oli vaikeuksia ylämäkien tullessa raahata iso Tarzan ja punakka Jane. Matkan varrella oli pyhiä paikkoja. Kuitenkin se onnistui ja vaikka taival oli pitkä, niin perille päästiin. Tähän viidakkoon oli pääsymaksu. Onneksi Tarzanilla oli tarpeeksi pateja taskussa. Matkalla varoitettiin villeistä norsuista. Onneksi niitä ei nähty, sillä seikkalijat ovat jo vieraantuneet viidakosta. Sen sijaan apinalaumoja oli teiden varsilla. Viidakko tuntui kaatuvan tielle ja oli tiheää, sekä kaunista. Vuoret ympäröivät matkalaiset.
Jane ihaili kauniita kukkia.
Tarzania kiinnostivat enemmän apinat...
Viidakossa reitti kulki joen viertä ja oli siellä vesiputouskin. Reitti kulki kapeita polkuja ja kiviä pitkin. Poluilla oli puiden juurakkoa, eikä päivä juuri paistanut sinne. Hikeä pukkasi sankareidemme kehosta litrakaupalla. Yhdessä kohtaa Tarzan joutui auttelemaan Janea, koska tämä ei halunnut kulkea oikeaa reitti pitkin ja syynä oli se, että siinä oli niin kauheasti perhosia (mikä raivostuttava hienohelma!). Piti siis mennä vesiputouksen kiviä pitkin ja loikat olivat aika suuria. Takaisin tullessa hienohelmapelkurijane selvisi perhosten hyökkäyksestä elävänä, mitä ihmettelee tänänkin päivänä.
Maisemat olivat henkeä salpaavat ja ennenkokemattomat. Näin syvällä viidakossa ei koskaan sankaripari ollutkaan käynyt.
Urhea ratsu jaksoi kotiin asti viedä hikiset matkalaiset, vaikka kilometrejä tuli 135. Sen pituinen se!
(Jane ratsun vieressä)
Olipa kerran Tarzan ja Jane. Eräänä aamuna Tarzan kysyi Janelta "Lähdetkö viidakkoon kanssani". Jane suostui ja he hyppäsivät vanhan uskollisen ratsun selkään ja lähtivät pitkälle matkalle kohti viidakkoa. Ratsulla oli vaikeuksia ylämäkien tullessa raahata iso Tarzan ja punakka Jane. Matkan varrella oli pyhiä paikkoja. Kuitenkin se onnistui ja vaikka taival oli pitkä, niin perille päästiin. Tähän viidakkoon oli pääsymaksu. Onneksi Tarzanilla oli tarpeeksi pateja taskussa. Matkalla varoitettiin villeistä norsuista. Onneksi niitä ei nähty, sillä seikkalijat ovat jo vieraantuneet viidakosta. Sen sijaan apinalaumoja oli teiden varsilla. Viidakko tuntui kaatuvan tielle ja oli tiheää, sekä kaunista. Vuoret ympäröivät matkalaiset.
Jane ihaili kauniita kukkia.
Tarzania kiinnostivat enemmän apinat...
Viidakossa reitti kulki joen viertä ja oli siellä vesiputouskin. Reitti kulki kapeita polkuja ja kiviä pitkin. Poluilla oli puiden juurakkoa, eikä päivä juuri paistanut sinne. Hikeä pukkasi sankareidemme kehosta litrakaupalla. Yhdessä kohtaa Tarzan joutui auttelemaan Janea, koska tämä ei halunnut kulkea oikeaa reitti pitkin ja syynä oli se, että siinä oli niin kauheasti perhosia (mikä raivostuttava hienohelma!). Piti siis mennä vesiputouksen kiviä pitkin ja loikat olivat aika suuria. Takaisin tullessa hienohelmapelkurijane selvisi perhosten hyökkäyksestä elävänä, mitä ihmettelee tänänkin päivänä. 
Maisemat olivat henkeä salpaavat ja ennenkokemattomat. Näin syvällä viidakossa ei koskaan sankaripari ollutkaan käynyt.
Urhea ratsu jaksoi kotiin asti viedä hikiset matkalaiset, vaikka kilometrejä tuli 135. Sen pituinen se!
2 kommenttia:
Oumaigaad tuo tokavika kuva on aivan ihana! <3
Ja enpä ole vähään aikaan nauranut näin kovasti (tai siis äänettömästi kotkottanut niin kuin tavallista)! Ihana tarina! Upeita yhdyssanoja! Janella taitaa olla aika itsekriittinen. :P
Minäkin olisin tahtonut olla Jane ja ihailla niitä eksoottisia kukkia,värikkäitä perhosia ja vesiputouksia, mutta en olisi taitanut välittää niistä apinoista. Ja olisihan se hellekin kokemisen arvoinen näiden jatkuvien lumisateiden lomassa.
Jätettin teidän lapsenne "oman onnensa nojaan" ja hiipattiin Juväskaupunkiin jatkamaan flunssan sairastamista(vaari).Sanoivat pärjäävänsä.Ilmiselväähän se!
Lähetä kommentti