Retkellä

Meidän kahden päivän retki alkoi pikkuisen huonoissa merkeissä, sillä vessanpönttö meni tukkoon juuri Jyrkin käytyä aamusellaisella ja kyytiä ei vaan kuulunut. Vessanpönttöongelmaan kyllä saatiin pikinmiten ratkaisu, mutta taksi seisoi väärässä paikassa meitä odottamassa, eli lähtö viivästyi tunnin suunnilleen. Meitä tuli sitten puhelun jälkeen hakemaan pakettimallinen iso auto ja kyyditsemässä Pu Lius ja kuski, jonka nimestä en saanut ikinä selvää, mutta nuorehko kiva kundi, joka ei osannut englantia, eikä suomea. Pu sen sijaan puhuu suht hyvää suomea. Tosin pitää ensin tajuta, että hän (kuten muutkaan thaimaalaiset) eivät sano r-kirjainta ja lisäksi Pu sanoi s-kirjaimen t:ksi. Suunnattiin ensin kulku lähelle Bangkokia kuninkaalliseen käsityökeskukseen. Siellä on järkyttävä määrä venäläisiä turisteja. Puusta veistettyjä huonekaluja, taluluja ja patsaita oli näytillä. Työt ovat tilauksesta ja valmistuvat kuukausien kuluessa. Hintaakin tulee, mutta työhön nähden kuitenkin ehkä aika vähän. Kierreltiin katselemassa, kun työtä tekevät taiteilijat naputtivat puusta esiin ihmeellisiä muotoja. Yllä yksi esimerkki.

Sitten ajettiin Samphran elephant ground & Zoohon ja käytiin ensin syömässä. Paikka oli tosi hieno ja vessassa jopa aputyttö, joka näytti, mikä vessa vapaa jne. Heti tullessa oli häkki, missä lojui kaksi valtavaa tiikeriä. Niistä sai ottaa vapaasti valokuvia ja niiden kanssa poseeraaminen maksoi 100 baht/hlö ja mehän mentiin. Minäkin jopa, vaikka olen vuosia nähnyt jos minkälaisia kauhu-unia juuri tiikereistä. Voitin pelkoni ja menin. Lykkäsivät tiikerin hännän käteen ja sitten poseerattiin. Häntä tuntui niin voimakkaalta siinä veltosti heiluessa, että jos kunnolla olisi heilauttanut, oltaisiin lennetty kuin leppäkeihäät siitä. Kepillä varustautunut mies piti meistä huolta, vaikka en kyllä saletisti usko, että kepistä on mitään hyötyä, jos tiikeri on toista mieltä.

Sitten seurasi krokotiilien tiirailua. Yhdessä aitauksessa oli 20-50 vuotiaita krokoja. Niitä oli paljon ja voin sanoa, että melkoisen kammottavia otuksia.

Krokotiilishow sitten oli aikamoista seurattavaa. Kaksi jätkää käsitteli niitä miten tahtoi. Vetivät hännästä kuivalle maalle. Työnsivät käden kitaan ja kun käsi juuri lähti, niin kita louskahti ja juuri se ääni siitä kuuluu..."lousk". Panivat päänsäkin kitaan ym. viihdyttävää hommelia. Kepillä niitäkin paukuttelivat ilmeisesti merkiksi, että jotain pitää tehdä, tai en tiedä.

Krokotiilishown jälkeen tuli taikuriesitys, joka oli kyllä kliseinen ja aika typerä ja sitten alkoi elefanttishow. Siinä kerrottiin elefanttien historiaa Thaimassa draaman avulla. Tosi hienosti oli tehty ja siinä oli kevennyksenä kilpajuoksua ja jalkapalloa. Sain sydänkohtauksen melkein taistelukohtauksessa, kun ammuttiin tykillä parikin kertaa ja tulipalot leimusivat lavasteissa.

Ajeltiin sitten Kwai-joelle ja ensin pysähdyttiin sankarihautausmaalla. Tänne oli haudattu etupäässä Amerikkalaisia sotilaita. Hyvin hoidettu hautausmaa.

Majoituttiin Duen Shine nimiseen resorttiin ja siinä vieressä virtaili Kwai-joki. Mahtavat maisemat ja hyvin rehevää viidakkkomaista ympäristöä. Illalla Pu vei meidät syömään joen ja sen kuuluisan Kwai-joen sillan kupeessa olevaan lauttaravintolaan. Hieno paikka oli kyllä. Pu valitsi meille kolmen lajin illallisen, joka sisälsi tom yam kung, eli tulisen katkarapukeiton, punanapsijaa ja kanajuttua. Keitto oli vähän vaikeaselkoinen, sillä katkarapu (SUURI) oli siinä suht kokonaisena ja aikansa naureskeltuaan tarjoilija tuli näyttämään, miten sitä pitää syödä. Hyvää oli, vaikka tarjoilijat kyselivät useasti, että onko liian tulista. Ei kyllä ollut, vaan sopivaa. Ruoka oli hyvää ja joki, sekä väreissä valaistu silta upea!

Tässä yllä kuvaa sieltä Duen Shine-resortista.

Päivä kakkosena startattiin hyvissä ajoin kauhean diskomölyn herättäminä ennen kahdeksaa. Resortissa oli joku koululaisryhmä ja niillä oli aika mökä päällä. Otti kyllä aivoon, sillä olisi nukuttanut aika ihanasti. Aamupalan jälkeen lähdettiin kävelylle Jyrkin kanssa. Pu läksi puutarhamarkkinoille (ja osti auton täyteen kasveja). Thaikut ei pahemmin harrasta kävelyä ja se saatiin kyllä tuta turistipoliisin kautta, sillä semmoinen auto pysäytti meidät. Sanoivat, että pitää tulla kyytiin, vaan vastusteltiin ja selvisi sitten, että luulivat, että ollaan eksytty. Kai ne katsoo, että mitä hullut turistit helteessä tarpoo...

Siirryimme jollekkin juna-asemalle ja aikamme odoteltua tuli museojuna ajamaan meitä kuuluisaan kuoleman rautatietä pitkin,. Juna oli tosiaan antiikkinen (toisen maailmansodan aikainen) ja lippuun kuului virvokkeet, eli teetä, kahvia, pullaa ja cokista. Junakyyti oli aivan mahtava! Upeat maisemat, keinuva kyyti ja tuulenvire ja läpsyvät oksat ikkunasta. Muuten, päivämäärä lipussa on 19.1. 2554...täällä ollaan vähän edellä ajasta....

Käytiin sitten syömässä tosi hyvä lounas ja siirryimme elefanttipaikkaan. Ratsastimme elefantilla, jonka nimi oli niin vaikea, etten sitä muista. Keinuvaa oli meno ja aika jännittävää, sillä maasto ei ollut ihan helppo sille. Aina välillä se vähän meinasi vikuroida ja mennä minne itse halusi, mutta ihme kyllä ajuri sai sen uskomaan. Jyrki joutui ohjuriksikin, mihin itse en olisi itse kyllä alkanut mistään hinnasta. Kuski teki mulle jopa kruunun jostain lehdistä....heh.

Tässäpä lyhykäisyydessään tämä reissu. Muistelemista riittää kyllä pitkäksi aikaa. Tuli maksamaan 11000 bahtia, eli 275 euroa plus jotain käyttörahaa. Mukaan kuului kaikki, mutta makseltiin vähän tippiä krokotiilimiehille ja taksikuskille, sekä ostettiin välillä vettä. Mielestäni halpa reissu, kun ottaa huomioon, mitä kaikkea siinä oli. Mietittiin kyllä, mitähän siitä jää kaiken jälkeen yrittäjän käteen. Pu kertoili mm. että poliisi ottaa 10000 bahtia kuussa korruptiorahaa yms. ja kuitenkin bensa- ym. kulut matkalla ei olleet ihan ilmaisia. Ajomatkat olivat pitkiä, mutta maisemissa riitti ihmettelemistä. Täällä kasvaa järkyttävät määrät sokeriruokoa, minkä korjuuaika on nyt. Sadoittain niillä täytettyjä kuorma-autoja nähtiin ja kaikenlaista muutakin Thaimaan touhua. Paluumatkalla mm. oli kymmenittäin poliiseja ohjaamassa liikennettä, koska joku tärkeä herra tai kuninkaallinen oli tulossa tai menossa. Liikenne pysähtyy ko. tyyppien tullessa. Onneksi eivät sattuneet just kohdalle, vaan saatiin mennä.