Borrelioosi

Löysin punkin navastani (yök) 7.9 iltavuorossa ollessani. Punkkipihdit löytyi ensiavusta ja työkamuni Helena poisti pullukan. Manailin, että nyt sitten iskee varmaan joku borrelioosi elämäni ensimmäisestä punkista. Muutaman päivän päästä napaan tuli ihottumaa, mutta en kauheasti siitä säikähtänyt vielä, koska se ei sen kummemmin alkanut siitä leviämään. Mutta viime perjantain töistä fillaroidessa tuntui, että en taida päästä kotiin, kun voimat oli jotenkin lopussa. Väsynyt olin illan ja lauantaina heräsin hikoilevana. Koiralenkillä ihmettelin, kun hiki vaan valui, vaikka oli kylmä ilma, eikä vauhti kova. Kauppareissulla rupesi palelemaan ja kuumettahan se pukkasi. Muutaman kerran kuume meni 38,5 ja sen jälkeen laski hikoillen pois. Ei mitään flunssan tai muunkaan taudin oireita tuntunut. Sunnuntai meni kuumeetta, mutta hikoilua oli edelleen. Suunnittelin töihin lähtöä, mutta yöllä heräsin taas pää kipeänä ja hikilammikosta kuumeisena. Ei kun lääkäriin...

Tohtorisetä otti asian tosissaan ja epäillyt diagnoosit on siis borrelioosi (jota hoidetaan) tai mahdollisesti puutiaisaivokuume (selviää vasta myöhemmin). Toivottavasti kummatkin olisi vääriä! Joka tapauksessa syön nyt hevoskuurin antibioottia. Hoito kestää kolme viikkoa. Verikokeissa kävin tänään ja toisen kerran parin viikon kuluttua. Jos olisi aivokuume, olisin ensimmäinen Joensuulainen, kuulemma. Onneksi vointi on aika ok pientä jysäriä lukuunottamatta. Sekin talttuu särkylääkkeellä. Viikon yritän viettää sairaslomalla.

Vettä sataa kaatamalla, eikä koirat, tai no, Ron viihdy yhtään ulkona. Täällä onkin tekemistä, kun seurana on kaksi ylienergistä koiraa.
Ja onhan mulla tuo neulomisurakka. Teen kaulaliinaa Idan opeilla, eikä se mene ihan putkeen. Palmikosta ei tule palmikkoa, kun järki ei riitä, vaikka on ohjeet, mutta purkamaan en jaksa alkaa, joten olkoon persoonallista "palmikontapaista" kuviointia sitten.