maanantai 17. marraskuuta 2008

Harjoittelua

No niin, katsotaanpas onnistuuko susirajan muijalta blokkaaminen! Netissä surffatessani olen lueskellut ihmisten blogeja ja mukavaa on ollut. Lähinnä olen tutkaillut viimeaikoina matkablogeja, mutta onhan tuota eksytty vaikkas minkälaisille sivuille. Tänne saatan kirjoitella sitä sun tätä, jos nyt jaksan innostua tästä puuhasta. 

Tänään on pieni kerros lunta satanut ja pakkastakin on muutama aste. Kylläpäs se tuntuikin kylmältä näin äkkiseltään. Itseeni olen tänään hyvinkin tyytyväinen. Sain tuhlattua melkoisen määrän euroja päivän shoppailukierroksella. Vapaapäivät ovat turmiollisia! Pyöräily kotiin päin neljän ison muovikassin kanssa oli haastavaa, mutta onpas sentään muutama joululahja siis jo hankittuna. Jäi tosin monta pakettia vielä ostamattakin. On todella haastavaa keksiä kummilapsille, jotka ei enää ole niin lapsia, jotain järkevää tai niitä tyydyttävää. Ennen oli niin iisiä mennä leluosastolle, vaan nyt on eri jutut.

J tulee huomenissa taas kotiin, mutta ei tietenkään kovin pitkäksi aikaa. Taitaa jo ensi viikolla olla Kittilään työmatka. Kertausharjoitus Kontiolahden ja Nurmeksen metsissä alkaa lähennellä loppuaan. Postissa odottaa viisumit hakemistaan. Niitähän ei viime vuoden kokemuksella kannattanut lähteä itsekseen sieltä hakemaan, kun eivät anna. Pitää olla molempien paikalla. Matka lähestyy huimaa vauhtia. Tammikuun 4. päivä lähdetään Joensuu-Helsinki-Mumbai- Goa. Takaisin tullaan 29.1.2009. Tarkoitus on "chillailla" ja mennä sinne minne nenä näyttää, jos huvittaa. Ainakin Keralassa käynti on haaveissa. Järjestelyjä on hissukseen tehty. Malaronereseptit on, lennot on, hotelli varattu kahdeksi ekaksi yöksi Goalla ja viimeiseksi yöksi Mumbaissa ja siis ne viisumit on. Rokotukset on ennestään jo. Eipä siinä kai sitten muuta tarvitakkaan? Talon- ja lastenhoito on sälytetty isovanhempien ja kummitädin harteille. Tulevat ehkä noin viikoksi kukin, että kenellekkään ei tulisi kovin kauheaa taakkaa tästä. Onneksi lapset sentään ovat jo suht isoja, ettei niistä sanottavaa vaivaa enää olekkaan. Kunhan vähän turvana on ja ruuan laitossa. Toivoa sopii, että öljykattila ei rähjähtäisi, vesiputket jäätyisi, kissa saisi virtsaumpea tai muuta vastaavaa. Tätä kaikkea ennen pitäsi vielä jaksaa raataa töissä ja viettää joulut ja uudet vuodet...hoh-hoijjaa. Ai niin, yksi tärkeä juttu on vielä tekemättä: virkavapaa pitäisi vielä hakea, mutta eiköhän se järjesty, tai pkssk jää vaille yhtä sairaanhoitajaa. 


1 kommentti:

Ida kirjoitti...

Muahhah, niinhän se liikkeelle lähti. :)
Yksi kielellinen vinkki: ei kannata käyttää niin paljoa -kin päätettä (ks. toisen kappaleen alku!) Sori kun nyt ihan saman tien annan tällaista negatiivista palautettakin, mutta kun päätteetöntä tekstiä on helpompi lukeakin. Mutta annanpa ruusujakin, nyt kun sinullakin on oma blogikin XD
Juupa juu. Kun muistaisi vain käydä katselemassa sitten tammikuussa :D Näppärää, kuulumiset vaihtuu tosi helposti täällä. Muistakin kirjoittaa!