Onko lie vanhuuden merkki, kun alkaa antiikki kiinnostaa? Tämäkin kaappi on elämää nähnyt ja varmaan ollut kodissa jos toisessakin. Kukahan sen on rakentanut? Sisältä löytyy kirjoitusta, kolme ehkäpä sukunimeä. Liekö heillä ollut, vai mitä? Nyt on semmoinen olo, että tuosta en luovu ihan vähällä. Joitain esineitä on kodissamme, joista olen ajatellut, että nämä pidän hamaan loppuun. Yksi on meidän ruokaryhmä, toinen on vasta saatu kirjoituspöytä (muuten samalta ihmiseltä, kuin tuo kaappi). Vaan eihän sitä tiedä, miten taas päässä viiraa ja haluan ehdottomasti niistä eroon ja tehdä aivan nykyaikaisen sisustuksen?...Mutta meillä alkaa kohta näyttää todelliselta mummolalta...Lari sanoikin, että minkä ihmeen kulahtaneen romun oonkaan ostanut!
Seuraavana lauantaina vietetään täällä ristiäisiä. Hu-huuu! Hirvittää, miten koirien kanssa pärjätään, muutenhan ei olis mitään hätää. Nuo riivatut kun meinasivat syödä Jessen äidin....helskutin koirat! Sitten tuli karvanaamainen ranskalainen ukko ja sai kaikessa rauhassa olla meillä. En tajua!
1 kommentti:
Tyyne-mummollani oli juuri tuollainen peililipasto, kirjoitti Pia
Lähetä kommentti