Syksyharrasteet

On tullut viime aikoina luettua aika paljon. Ainahan minä luen, mutta nyt jotenkin vielä enemmän. Viimeksi luin Heinähattu ja Vilttitossukirjan just äsken täällä töissä (yöllä). Kylläpä oli hauska ja virkistävä teos! Siinä oli ihania nimiä ihmisillä, kuten konstaapelit Rillirousku ja Isonapa, sekä Alibullenin sisarukset Halise ja Helga. Näiden seikkailujen jälkeen upposin hetkeksi vakavampaan maailmaan Reko ja Tiina Lundanin Viikkoja, kuukausia- kirjaan. Olen lukenut sen aiemminkin, enkä ole varma vieläkään tykkäänkö, vai en. Ainakin se panee miettimään taas kerran tätä elämän rajallisuutta. Kirjastosta viimeksi rohmusin neljä uutuutta ja petyin. Joka ikinen kirja oli melkoisen tylsä ja tyhjä. Ei edes jäänyt juuri mieleen, mitä ne kirjat olivat. Kamalaa olisi olla kirjailija, joka saa puristettua romaanin hiellä ja tuskalla ja sitten joku sanoo, että höh, olipa tylsä juttu!

Syyshommat on melkein tehty. Yksi aita jääkin nyt leikkaamatta kokonaan, koska naapuri on joutunut johonkin leikkaukseen ja haluavat jättää homman kevääseen. No, huokaistiin oikeastaan helpotuksesta (toivottavasti ei ole vakavaa vikaa naapurissa), koska oli se aitaprojekti viime viikonloppuna sen verran kamala. Sisäkatot yläkerrassa on päällystetty eristävillä kattolevyillä. Jäämme mielenkiinnolla ja toiveikkaina odottamaan talvea, josko katon lämpövuodot nyt vähenisivät. Ja sanon vaan, että ottaa aivoon, jos ei, koska tähän satsattiin melkoinen määrä euroja (puhallusvilla+levyt).